Yleisimmät pehmusteen pilkkomiskonstit tuossa edellä on jo kerrottukin, mutta lisäisin vielä sen että omasta mielestäni paras "kone" satulan karkeaan muotoiluun on sähkökäyttöinen leipäveitsi. Saa kodinkoneliikkeistä. Hinta ei päätä huimaa, maksaa paikallisessa 10 eur.
Uppoaa kuin juustoon. Tarkkana tietysti pitää olla ettei ota liikaa ja muotoilun jälkeen satula näyttää kulmikkaalta kuin timantti. Mutta perusmuodot on nyt kohdallaan.
Timantin pyöristelyyn ja siloittamiseen paras on kiinteä nauhahiomakone. Mitä isompi, sen parempi.
Tässä hommassa on pakko saada kahdella kädellä satulasta kiinni tai hyvin herkästi "honasee", ja pehmusteessa on sellainen kolo että alahuuli alkaa herkästi väpättämään.
Ihan joka koloon ei isolla nauhalla pääse ja siellä on pakko käyttää pienempiä pyöriviä hiomalaitteita. Mutta kuten sanottu, mitä pienempi laikka, sitä herkemmin kaivaa pehmusteen koloja täyteen.
Keinonahan tai nahan alta näkyy hyvin herkästi pienetkin patit tai montut, eli lähes aina pehmusteen päälle on laitettava joko ohut vanu- tai vaahtomuovikerros tasoittamaan pinnan sileäksi.
Omien pohjien värkkääjille tiedoksi, että pohjan materiaalilla ei ole merkitystä, se on paras mikä itellä käsissä parhaiten taipuu, kunhan se valmiina pysyy siinä muodossa niinkuin se on pyörään sovitettu. Kaikkiin materiaaleihin saa verhoilun kyllä kiinni.
Pohjan tulisi ulottua jokapaikkaan satulan alle, eli tyhjän päälle on vaikea laittaa pehmustetta ja verhoilu on kiinnitettävä johonkin.
Ulkoreunan tulisi olla sileä. Tarkoittaa sitä kun verhoilu kiristetään reunan yli kireälle niin kaikki nystyrät ja montut taas paistaa valmiissa satulassa.
Jos pohjan alle tulee kiinteitä kiinnityskorvia tms. ne eivät saisi olla aivan reunassa, jotta verhoilun saa hyvin kiinnitettyä siitäkin kohdasta, muuten se jää löysälle.
Jos kiinnike on pakko laittaa ihan reunaan, kuten monessa takalokariin tuleva kiinnike tai toisissa softaileissa olevat sivukiinnikkeet, tulisi korvakkeiden olla irroitettavia jotta ne voidaan laittaa paikalleen verhoilun jälkeen.
Pehmustemateriaaliksi tarvitaan "jäykempää" vaahtomuovia, ja satunnainen satulantekijä saa tätä kurkkusalaatin näköista limilevyä helpoiten paikallisesta autotarvikeliikkeestä. Esim. Biltema myy sitä äänieristelevynä jossa on toisella puolella liima ja toisella tinapaperi, joka tässä tapauksessa toimii hyvin vedeneristeenä satulan sisällä.
Levyä saa 10, 20 ja 30 mm:n vahvuisina levyinä, ja niistä kun liimailee riittävän ison möykyn niin ei muuta kuin muotoilemaan.
Äläkä koskaan jatka pehmustetta liimaamalla se päittäin kontaktiliimalla.
Siitä jää kova sauma joka tuntuu hanurissa jo ennenkuin taajama päättyy.
Loppuverhoilu onkin sitten vaan mielikuvituksesta kiinni.
Jos ei muuten sytytä niin muutamalla oluella voi ideamoottoria vauhdittaa.
Siinä kuviossa tärkeintä on ajoitus !
Jos kirjaa ideat ylös hyvässä nousussa, niin satulaan laitetaan fleikkiä tai ainakin kirkkaitä värejä. Seuraavana aamuna tehdyissä muistiinpanoissa satula on ehdottamasti musta, luilla ja pääkallolla...
Tulipas sitä nyt purkauduttua mutta kun tuo asia on jotenkin sydäntä lähellä.
Intoa askarteluun,
Ilkka 040-5843020
Ja vinkkinä vielä, kannattaa tehdä esim. ulkona tai tilossa mitkä on helppo siivota, sitä foamipurua on sitten joka paikassa ja se tarttuu hyvin kiinni kaikkeen 