Rakentelutyylejä

Moottoripyörien, varsinkin Harley-Davisonin rakenteluun liittyy erilaisia tyylisuuntia. Bikerit ympäri mailman ovat pyrkineet rakentamaan pyöristään henkilökohtaisempia ja oman mieltymyksen mukaisesti, joko poistamalla ja muuttamalla osia taikka lisäämällä niitä. Useinkaan tyylisuunnat eivät ole täysin yksiselitteisiä ja eri tyylisuuntia yhdistellään, toisinaan onnistuneesti, toisinaan vähemmän onnistuneesti. Koko ajan keksitään uutta.

Jossain pyörässä saattaa olla huippuhienoja yksityiskohtia, mutta kokonaisuus esim mittasuhteissa ei olekaan onnistunut. Toisaalta hyvinkin yksinkertainen ja ei loppuun saakka viimeistelty laite saattaa olla kokonaisuutena mainio.

Bobber

Alkuun riisuttiin pyörästä mm. jousen varassa ollut satula joka laitettiin kiinni suoraan (tai lyhyillä jousilla) runkoon ja pyörästä ja ajoasennosta saatiin matalampi. Yleensä kevennetty, lyhyempi pyörä jossa, voi olla mm. vakiota korkeampi ohjaustanko (apehanger) taikka nykyisin hyvin suosittu Z-bar eli "Texas-stonga". Turhat osat riisuttu pois. Tyypillisesti takalokasuoja on vakiota lyhyempi, bobattu. Tähän tyylisuuntaan yhdistetään usein mattamaali ja sanat "Old Skool" taikka metal-flake maalaukset. Takanaistujan selkänoja eli sissy bar nousi korkealle, usein pyörän korkeimmaksi kohdaksi.

"Bobber" nimitys on iskostunut suomalaisten harrastajien sanastoon jo 70-80-luvun vaihteessa.

Chopper

Chop = leikata, Chopper = kirves, suomeksi Kopteri Alunperin Chopper tarkoitti pyörää jota oli chopattu, turhia osia poistettu, lokasuojia lyhennetty/kevennetty.

60-luvulla pyöriin alkoi ilmestyä eri keuloja, varsinkin XA Springer oli rakentelijiden suosiossa koska se oli vakiota 2" pidempi. 60-luvun lopulla elokuva Easy Rider toi kaiken kansan tietoisuuteen pitkät keulat.

Ajan patinaa...

Juban chopperi 70-luvun alusta.

Custom

Voidaan kirjoittaa myös Kustom. Custom pyörät ovat vakiopyörästä muutettuja, monesti vakiomittaisia akseliväliltään. Pyörään on laitettu paljon Billet-osia.

Myös "Bolt-on" osilla muokattuja pyöriä kutsutaan monesti Custom-pyöriksi.

Dresser

Matkamallisesta pyörästä rakennettu. Myös nimi "Bagger" eli Laukkupyörä on tämän tyylisuunnan nimitys. Dresserillä tarkoitetaan enemmän lisäkoristeltua pyörää ylimääräisine valinee ja koristeineen. Baggereissa puolestaan mennään jo tyylirajojenkin yli, perustana rakentelulle laukkupyörä.

Low Rider

Matala, pitkärunkoinen rakentelutyyli. Oli varsinkin 70/80-lukujen vaihteessa muodissa.

Cafe Racer

Kahvilakilpurit. Englannissa 50-luvulla alkanut rakentelutyyli, missä jäljiteltiin puhtaita ratapyöriä katulaillisina. Cafe Racer nimitys tulee siitä kun nuoret huimapäät viihdyttivät itseään ja muita laittamalla kolikon kahvilan Jukeboxiin, valitsemalla kappaleen ja ajamalla määrätyn reitin ympäri koettaen ehtiä takaisin ennen lkappaleen loppumista. Ton Up = 100 mph Ace Cafe Lontoossa on nykyisinkin kahvilakilpureiden ja pärinäpoikien kokoontumispaikkana.

Caferacer.net

Board track

Board track tyylisiä pyöriä on tullu vuosituhannen vaihteen jälkeen näkyviin enemmän ja enemmän eri alan tapahtumissa ja kilpailuissa. Kyseessä on pyörä tyyli joka jäljittelee 1900 luvun alussa olevaa kilvanajolaitetta. Kyseisissä pyörissä on korkeat ja kapeahkot renkaat edessä ja takana, yleisesti jäykkä runko sekä polkupyörämainen satula, myös ohjaustanko on jyrkästi alaspäin taipuva jotta mahdollisiman aerodynaaminen kilvanajoasento saadaan aikeiseksi. Onneksi esikuvistaan poiketen board track tyylisissä pyörissä on nykyään jarrut.

Rat bike

Pyörän ulkonäköön kuuluvat ruoste, lommot, tarkoituksellisen huonon näköiset korjaukset ja kromiosien puuttuminen. Tekniikaltaan kuitenkin pyörät ovat yleensä hyvässä kunnossa. Jotkut pyöränrakentajat käyttävät rottapyörän rakentamiseen keinotekoisia menetelmiä nopeuttamaan prosessia. Joidenkin mielestä tuo menetelmä on oikein, mutta toinen koulukunta on tiukasti sitä mieltä, ettei rottapyörää voi rakentaa, vaan se syntyy itsestää tuhansien kilometrien kuluessa. Kuvan pyörää (Riitan) on korjattu, huollettu, parannettu, mutta ei koskaan rakennettu... Aika on tehnyt tehtävänsä ja sillä on ajettu nykyisen omistajansa toimesta n.100tkm.

Entisöinti

Entisöinti pitää sisällään sekä konservoinnin että restauroinnin. Tässä tarvitsee aina muistaa totuus: pyörä on alkuperäinen vain yhden kerran, entisöinti tarkemmin restaurointi voidaan tehdä useita kertoja.

• Konservointi tarkoittaa, yleensä vanhan esineen käsittelemistä niin, että sen säilyminen turvataan.

Museoajoneuvopykälien mukaan konservointi tarvitsee erikseen asiaan koulutetut tarkastajat ja tarkoin määritellyt työtavat, joiden toteutuksesta ja etenemisestä kerätään dokumentit ja pidetään päiväkirjaa. Konservointi ei siis ole oikotie museoajoneuvoksi, vaan vaativa museaalisen kokonaisuuden kunnostus ja säilyttämisen turvaaminen.

• Restaurointi tarkoittaa sitä jos vanha esine halutaan saattaa alkuperäiseen kuntoon. Alkuperäisiä osia voidaan vaihtaa ja pinnoituksia voidaan korvata alkuperäistä vastaavaksi. Ulkoasussa pyritään mahdollisimman tarkasti alkuperäiseen tehtaalta lähteneeseen ulkoasuun.

• Kolmas mahdollisuus museoajoneuvoksi on hyvä alkuperäiskunto. Silloin ajoneuvossa sallitaan pieniä poikkeamia.

Pinnoitteissa saa olla vähäistä himmentymää ja myös jonkin verran käytön jälkiä sekä fiksauksia voi olla, mutta kokonaisuuden täytyy pysyä tasapainoisena. Ruostetta ei saa olla näkyvissä.