Indian mallit

1901-1908

Ensimmäisissä Indianeissa oli runkona polkupyörämallinen ns. diamond frame, jossa ei vielä ollut jousitusta lainkaan. Kaikissa malleissa oli polkimet polkupyörän tapaan ja veto takapyörälle toteutettiin ketjulla. Vaihteita ei ollut. Kierrosluvun ja sytytyksen ajoituksen säädöt toteutettiin vivustojen välityksellä ohjaustangon kiertokahvoista. Moottorit olivat aluksi 1-sylinterisiä sekaventtiili-tyyppisiä (IOE), ilmoitetut teholukemat 1,75-2,75hv. 1907 1-sylinterisien rinnalle tuli v-malliin rakennettu 2-sylinterinen IOE-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 4hv. 1908 1-sylinterisen tehoksi ilmoitettiin 3,5hv ja v-moottorille ruhtinaalliset 5hv.

1909-1913

1909 otettiin käyttöön uusi runkomalli jota kutsuttiin nimellä loop-frame. Rungossa oli kaksi yläputkea, joiden väliin lähes putkimallinen polttoainesäiliö oli sovitettu. 1910 tuli etujousitus, joka toteutettiin lehtijousiperiaatteella. Myös lehtijousin toteutettua takajousitettua mallia valmistettiin 1913 alkaen. Veto oli edelleenkin pääsääntöisesti "suora" ketjuveto, mutta kytkimellä varustettuja malleja oli. 1910 tuli ketjun rinnalle hihnavetoinen kytkimellä varustettu malli. Myös 2-vaihteinen Indian oli saatavilla jakson lopulla ja polkimet vaihtuivat astinlautoihin. Moottorit pysyivät IOE-tyyppisinä, mutta tehovaihtoehtoja tuli lisää. 1909 1-sylinteriset 2,75hv, 3,5hv, ja 4hv. 2-sylinteriset 4hv ja 5hv. 1910 1-syl. 2,75hv ja 4hv. 2-syl. 5hv ja 7hv. 1911 moottoritehot pysyivät samoina. 1912 tuotannossa olivat edellisen vuoden tehokkaammat moottorit, 1-syl. 4hv ja 2-syl. 7hv. 1913 moottoritehot pysyivät vuoden 1912 kaltaisina.

1914-1915

1914 tuli Indianilta erikoismalli Hendee Special, jossa oli jousitus edessä ja takana, ja sensaatiomainen sähkökäynnistys sekä sähkövalot. 2-nopeuksinen vaihdelaatikko oli käytössä ja moottorina 2-sylinterinen OIE. Myös perusmallit 1-ja 2-sylinteriset olivat tuotannossa ja moottorien tehot vastasivat vuoden 1912 lukemia. 1915 Tuli Indianiin 3-nopeuksinen vaihdelaatikko, joka pienin muutoksin säilyi tuotannossa merkin valmistuksen loppuun asti. Moottorit olivat 4hv 1-syl. ja 7hv 2-syl.

1916-1924

1916 otettiin tuotantoon mullistava pitkäiskuinen Powerplus-moottori, joka on ensimmäinen sivuventtiilityyppinen Indian-moottori. Powerplus oli myös ensimmäinen SV-moottori joka otettiin ns. suurissa merkeissä käyttöön. Sylinterin kannet olivat aluksi kiinteät. Powerplus-moottoria valmistettiin edellisten tyyppien tapaan 1-ja 2-sylinterisinä. 2-sylinterisen v-moottorin tilavuus oli 1000cc ja teho 18hv. Samana vuonna tuli markkinoille myös 1-sylinterinen, 2,5hv SV-moottorilla varustettu kolmivaihteinen malli K, jonka kutsumanimi Featherweight kuvasi kevyempää, mutta samalla selvästi pienempimoottorista ajokkia hyvin. Toinen kevyempi malli oli O, kutsumanimeltään Light Twin, joka esiteltiin 1917. O-mallissa oli pitkittäin asennettu 2-sylinterinen boxer, jonka tehoksi ilmoitettiin 4hv. K-ja O-mallit jäivät valmistusmääriltään varsin vähäisiksi. Powerplus-mallien valmistus päättyi 1924, jolloin jo muutaman vuoden makkinoilla olleet uudet mallit korvasivat lopullisesti Powerplussan. 1925 valmistettiin kahta v-moottorista päämallia nimiltään Scout ja Chief. Selvästi kevyempi 1-sylinterinen Prince ja raskas 4-sylinterinen Ace olivat myös valmistettavia malleja.

Indian Prince 1925-1928

Prince on Indianin kevyt yksisylinterinen moottoripyörä, joka ei saavuttanut kovin suurta suosiota raskaaseen kalustoon tottuneiden amerikkalaisten keskuudessa. 348cc sivuventtiilimoottori on varustettu magneettosytytyksellä ja "hukkaavalla" voitelulla. Vaihteisto on kolminopeuksinen ja kytkin on kuiva. Ensiö-ja toisioveto ovat ketjukäyttöiset. Pyörän paino on 124kg ja 6hv:n teho antaa sille ilmoitetun huippunopeuden 97kmh.

Indian Scout 1920-1928

Scout tuli tuotantoon aluksi Powerplussan rinnalle kevyempänä ja pienemmällä moottorilla varustettuna vaihtoehtona. Runko on jäykkäperäinen kaksoiskehtorunko jossa on Indianin jo tavaramerkiksikin muodostunut lehtijousietupää. Sivuventtiilimoottorin tilavuus on 596cc ja hevosvoimia 1920-malliin ilmoitetaan 11. Vuoteen 1925 sylinterin kannet olivat Powerplussan tapaan samaa valua. Voitelu on hukkaavaa mallia ja sytytys magneetolla. Ensiöveto on toteutettu hammasratasvälitteisenä ja kytkin on öljykylpyinen monilevy. Vaihdelaatikko on kolminopeuksinen ja toisioveto on ketjulla. Jarru oli ainoastaan takapyörässä. Pyörä painaa kuivana 143kg ja huippunopeutta sille ilmoitetaan 89kmh.

Indian 101 Scout 1928-1931

101 Scout on akseliväliltään edeltäjäänsä hieman pitempi ja maavara on matalampi. Edellämainitusta johtuen pyörän kerrotaan olleen lähes täydellinen käsiteltävä ja siksi erityisesti taitoajajien suosiossa. Moottori on edeltäjänsä kaltainen, mutta tilavuus on kasvanut, uusi lukema on 737cc. Tehoksi 1928-mallille ilmoitetaan 18hv. Voimansiirto on samanlainen kuin edellisessä mallissa. Takajarrun lisäksi etupyörään vaikuttava käsikäyttöinen rumpujarru otettiin käyttöön mallisarjan alusta. 101 Scout painaa 168kg ja suurin nopeus vuosimallista ja virityksestä riippuen on 120-160kmh.

Indian Sport Scout 1934-1939

Sport Scout muistuttaa ulkonäöltään aikansa englantilaista urheilupyörää. Etupää on Girder-tyyppinen ja aikaisempia malleja pyöreämpi polttoainesäiliö peittää runkoputket kokonaan. Rungon takapää on edellisten mallien kaltainen, mutta etuosasta runkoa muutettiin siten, että moottorista tuli kantava osa. Lokasuojat ovat virtaviivaiset ja matalat. Uusi ulkonäkö antoi mielikuvan kevyestä raaserista, mutta todellisuudessa laite painoi mallisarjan alussa 175kg ja lopuksi 200kg. Moottori kasvoi hiukan tilavuudeltaan lukemaan 745cc, ja teho nousi haarukkaan 25hv-38hv riippuen vuosimallista ja virityksestä. Sytytys muutettiin akkutoimiseksi, magneeton sai edelleen optiona. Merkittävin uudistus moottorin osalta oli kuivasumppuvoitelu, jonka Indian otti käyttöön kaikissa malleissa 1933. Virranjakaja tuli 1936 ja kokonaan uusi öljypumppu, jossa mäntäpumppu painoi sisään ja hammaspyöräpumppu palautti, tuli Sport Scoutiin 1938. Latausgeneraattori sijoitettiin erillisenä moottorin etupuolelle ja voima välitettiin ketjulla. Myös voimansiirrossa tapahtui muutoksia. Ensiöveto muuttui ketjukäyttöiseksi ja oli edellisen hammaspyörävälityksen tapaan öljykylpyinen kuten kytkinkin. Vaihdelaatikko oli edelleen kolmenopeuksinen, mutta myös nelivaihteisen sai optiona. Suurin nopeus ilmoitetaan välille 130-170kmh.

Indian Scout Pony, Motoplane, Junior Scout ja Thirty-Fifty 1932-1941

Scout Pony tuotiin markkinoille 1932 Amerikan halvimpana v-twin moottoripyöränä. Moottori oli 500cc , teho 12hv, joten arvata saattaa etteivät lukemat välttämättä vakuuttaneet järeään kalustoon tottuneita ostajia. Pyörää mainostettiin kevytrakenteisena ja taloudellisena moottoripyöränä, jolla pysyy hyvin isompien mukana. Moottorin voitelu oli toteutettu kuivasumppuperiaatteella ja sytytys akulla. Ensiö- ja toisioveto ovat ketjukäyttöiset, vaihteisto on kolminopeuksinen. Painoksi ilmoitetaan 143kg ja huippunopeudeksi 112kmh. Motoplane, jota valmistettiin vain 450 kappaletta, oli lähes identtinen Ponyn kanssa lukuunottamatta moottoria, joka oli 737cc. Junior Scout oli Ponyn uudempi versio, jossa oli pieniä, lähinnä kosmeettisia muutoksia. Eräitä näkyviä eroavaisuuksia ovat virranjakajan käyttöönotto ja vaihdekepin siirto pystyyn polttoainesäiliön etuosaan, sekä ajovalon sijoitus alemmaksi lähelle peittävämpää etulokasuojaa. Thirty-Fifty oli edelleen 500cc ja parannettu painos Juniorista, Girder-keulan muoto muuttui ja näkyvimpinä muutoksina 1940 tulivat isompi polttoainesäiliö ja massiiviset, kaikille 40-luvun siviilimalleille tyypilliset, peittävät lokasuojat. Toisioveto näissä kaikissa "lama-ajan" malleissa oli Indianille epätyypillisesti vasemmalla puilella.

Indian Sport Scout 1940-1941

1940 Sport Scout uudistui ulkonäöltään totaalisesti , jolloin otettiin käyttöön peittävät lokasuojat. Myös moottori uudistui sylinterien ja kansien osalta, jäähdytyspinta-ala lisääntyi huomattavasti. Vaihdekeppi siirtyi polttoainesäiliön etuosaan ja pakoputki muuttui virtaviivaisemmaksi. 1941 tuli lisää uudistuksia. Plunger-jousitus otettiin käyttöön takapäässä ja 5.00-16 rengaskoko tuli valinnaiseksi. Paino nousi muutosten myötä ja oli uudistuneessa mallissa 230kg. 1942 ehti valmistua 450 kpl ennenkuin tehtaan tuotantolinjat muutettiin vastaamaan military-mallien valmistusta.

Indian Chief 1922-1932

Chief tuli markkinoille pari vuotta Scoutin jälkeen 1922 ja suurimpana erona "pikkuveljeen" oli suurempi, 1000cc ja 18hv, moottori joka periytyi suoraan Powerplus-mallista. Chiefissä on Scoutin tapaan lehtijousitettu keula ja yksiosainen runko on takapäästään jäykkä. Mootorin yhteyteen pultattu vaihteisto on kolminopeuksinen, ensiöveto hammasrattailla ja toisio ketjulla. Sivuvaunukäyttöä varten sijoitettiin käynnistyspoljin pyörän vasemmalle puolelle. Vaikka 1000cc moottori antoikin 193kg painavalle Chiefille huippunopeudeksi yli 145kmh, ostajat halusivat lisää voimaa. 1923 tuotiin markkinoille 1213cc malli, joka sai nimen Big Chief. Big Chief oli suurempaa moottoria lukuunottamatta samanlainen kuin Chief. 1925 molempiin moottoreihin tulivat irroitettavat, Ricardo-tyyppiset sylinterin kannet. 1930-luvulle siirryttäessa Chiefiin ei juurikaan tullut muutoksia ennen vuotta 1932, jolloin Chief suunniteltiin kokonaan uusiksi, ja se sai mm. uuden sporttisen rungon, etuhaarukan (edelleen lehtijousityyppinen), 18" pallorenkaat ja uudet sähköt. Lokasuojat ja polttoainesäiliö muuttuivat uuden rungon myötä. Myös moottori uudistui, mutta suurin epäkohta, hukkaava voitelu jäi vielä vuodeksi käyttöön.

Indian Chief 1933-1934

1933 Chiefin merkittävin uudistus, kuten muidenkin Indian mallien, oli käyttöön otettu kuivasumppuvoitelu. 1934 ensiöveto muuttui hammaspyörätyyppisestä ketjukäyttöiseksi, säilyi samanlaisena öljykylpyisenä Indianin valmistuksen loppuun saakka. Kuivapaino oli 200kg ja huippunopeutta kerrottiin olleen lähes 140 kmh.

Indian Chief 1935-1939

1935 Chief saiuudet virtaviivaiset, mutta vielä matalat lokasuojat ja moottori vaihtui uuteen Y-tyyppiin. Y-moottorissa oli uudet sylinterit, joissa jäähdytysrivoitusta oli suurennettu ja kannet oli valmistettu alumiinista. Näin jäähdytys oli parantunut, ja se oli saatu vastaamaan lisääntynyttä tehoa. Myös moottorin huohotusta oli tehostettu. Optiona sai vaihdelaatikon, joka oli joko 4-vaihteinen, tai tai vaihtoehtoisesti varustettu peruutusvaihteella. Myös muita virittämiseen liittyviä lisävarusteita alkoi saada tehtaalta. 1936 polttoainesäiliötä muutettiin taas ja uuden mallinen takavalo otettiin käyttöön. Takavalossa oli lisäksi myös jarruvalo, joka syttyi takajarrusta. 1937 tuli useita muutoksia. Takalolasuojaa muutettiin enemmän etulokasuojan malliseksi ja etu-ja takapyörät tulivat vaihtokelpoisiksi keskenään. Moottorin suurin muutos oli uusi tehokkaampi öljypumppu, joka säilyikin sellaisenaan kymmenen seuraavaa vuotta.