Mamman Sportster

[<<Hapa>>]

Ave.

Hommattiin emännälle oma mopo ja nyt ollaan kovasti harjoiteltu ajamista, eilen ekan kerran liikenteessä.

Olis kiva kuulla toisten kokemuksia siitä, että mikä tuotti harrastuksen alussa eniten vaikeuksia ajamisen suhteen. Vaimo on vielä suht kompaktin kokoinen 160/50.

Autokoulussa otettiin muutama tunti.

Tuntuu, että jarrutus ja hidas-ajo ovat tällä hetkellä heikoimmat alueet (kellä ei )

Mopo on 883 Custom

Kaikki vinkit ovat tietty tervetulleita!

Hyvää jusssia!

[mikira]

Harrastuksen alkuvaiheilla se oli paskat pyörät joita sai ruuvata koko ajan kun eivät pysyneet kasassa, tämä tietysti johtui suurimmilta osin tietotaidon puutteesta ja omista taidoista.

Liukkaat etujalkatapit on vaivannu mua aina, kurvitiellä varsinkin itselle tuntemattomalla pyörällä ei välttämättä saa kunnon tuntumaa ja ja kurvit ei mene sujuvasti.

[Oz]

Täälä on eukkokokelas täsmälleen samaa kaliberia ja tällä hetkellä ajamas korttia. Siitä ainaki kannattaa varmaan vinkata, ettei päästä paikallaan mopoa liian kenoon. Tuon kaliberin edustaja ei sitä välttämättä enää pystyssä pidä.

Nimim. katkennut kytkinvipu (autokoulun, onneksi)

[hemuli]

Meidän mamma on aika tarkalleen saman kokoinen ja vaikka ajokokemusta on vuosien takaa niin hän tykkää että pyörän päältä saa molemmat jalat tukevasti maahan. Helpottaa kummasti painavan pyörän hallintaa paikallaan - sitä pitää joskus nimittäin peruutellakin ja aina ei ole kestopäällyste alla.

Itse heivaisin ne kustomin etutapit hyllyyn ja pistäisi vakiot keskitapit ainakin aluksi kiinni. Mutta tämä on taas mielipidekysymys ja meikäläisen mielipidettä etutappeihin ei kannata kysyä ...

[Röpöttäjä]

Poes kaapungista, mukaville mutkateille missä ei paljoa liikennettä. Yks ajamaan edelle ja yks taakse. edellä ajavaa on helppo seurata kuinka vie pyörää kaarteeseen ja takana olija on "suojana aloittelijalle". Reilut välit. Isot tyhjät pihat jossa kannattaa ajaa ympyrää ja kaseja ja väistellä sekä jarrutella. Takaiskarit niin lyhyiksi että jalat ylettää maahan kokonaan. Jos ei muuten niin ostaapi 10-10,5tuumaiset takaiskarit. Satulaa voi tarvittaessa ohentaa. Pyörän painopistettä alemmaksi. Jalkatapit on makuasia, ehkä alussa sivulla eikä edessä.

[Sporttiboy]

Mulla kans rouva harjoittelee parhaillaan ja muutama huomio ja vinkki siihen liittyen:

- pyörän käsittely työntäen! Ihan parkkiksella vuodattaen hikeä ja kiroillen. Tällä saa jumalaisen hyvän tuntuman siihen kokonaisuuteen.

- hidasajo keilojen ympärillä. Aloitetaan isommista ja siirrytään tiukempiin

- hallintalaitteet "omalle kohdalle", mulla ainakin vaimo lopetti valittamisn heti kun vaihdettiin pukinsarvet kapeean dragbariin. Tää on nin yksilöllistä mikä kenestäkin tuntuu hyvältä asennolta! Vert Hemulin keskitappivinkki.

- jarrutukset eri nopeuksista

Noita kun vähän rarjoittelee niin kyl siitä emännästä pyöräilijä tulee.

Ja maantiellä mä on tehny niin, että emäntä ajaa edellä, määrittäen vauhdin ja mä tuuppaan perässä "puskurivyöhykkeenä" ettei kukaan punkee iian lähelle.

[Don Quijote]

Vastaohjaus on hyvä ottaa haltuun heti alusta alkaen. Raskaskin pyörä kääntyy helposti ja mutkateillä on mukavaa ajaa. Myös nopeissa väistöissä, esim. kuoppa tiessä, oikein hyödyllinen taito osata.

[PÄKÄ]

Kunhan annatte vaan ajaa!!!!
Liika neuvominen ei auta mitään ja moittiminen on pahasta...kunhan kerrotte perusjutut ja sitten sen mitä kysytään Ehkä just noi keskitapit olis paremmat ja ehdottomasti molemmat jalat tukevasti maahan.
-Päkä-

[aune1200]

Ajoa, ajoa ja ajoa sekä rakentavaa palautetta ajosta!!

Varmuutta ajoon antaa myös kun käy treenaamassa käsittelykokeen tehtäviä läpi ja miksikäs ei aina kun ajokausi alkaa ja aina pyörän vaihtuessa.

http://www.ake.fi/tutvolaatu/tiedote/Ti ... _05%20.pdf

Itse olen saanut ajaa A:n autokoulussa ja näin jälkeen päin tyytyväinen, että on tehtäviä veivattu ja veivattu.

[Peppi PätkäTossu]

Itse olen saanut ajaa A:n autokoulussa ja näin jälkeen päin tyytyväinen, että on tehtäviä veivattu ja veivattu.

Tästä kyllä ehdottomasti samaa mieltä. Ei oo ollu hidasajon tai jarrutusten kanssa mitään ongelmia, kun autokoulussa sai kevyemmän ja helpommin käsiteltävän pyörän kanssa ensin harjotella ja taas kerran harjotella noita jutskia.

Omaan pyörään vaihdoin satulan heti alkuun ja hiukan päälle 160cm:nä sitä jouduttiin myös jonkin verran kaventamaan, että jalat ylsi kunnolla maahan. Jalkatapit on keskellä ja se kyllä helpottaa mielestäni huomattavasti pyörän käsittelyä.

Ensimmäiset 1000 kilsaa tuli ajettua yksin ja se toimi meikäläisellä parhaiten. Ei siinä vaiheessa pysty vielä ottamaan mitään rakentavaa kritiikkiä vastaan, kun kaikki on vielä muutenkin uutta ja outoa. Pöristelin aluksi menemään tutuilla hiljasemmilla pikkuteillä ja yritin valita ajan siten, että muuta liikennettä oli vähän. Välttelin myös suoraa maantietä eli mitä mutkasempi pätkä, niin sen parempi. Kaupungissakin tuli jonkun verran pyöriteltyä, mutta se vaan oikeasti ihan v**** tylsää. Tosin siinä tulee luontevasti harjoteltua liikkeelle lähtöjä, hidasajoa ja sen sellasta.

Mikä sitten on vaikeeta edelleen... just tuo tiukempiin mutkiin ajaminen. Se ei aina suju ihan oppikirjojen mukaan. Puuskittaiseen tuuleen tottuminen, joka aina välillä aiheuttaa ylimääräisiä sydämmen tykytyksiä ja sitten pyörän siirtely. Muutaman kerran on pikkasen jouduttu tuuppaus apua pyytämään, kun muuten lähtö parkista ei ole onnistunut... . Kivaa on silti ollut joka hetki ja harjottelu jatkuu....

[TipiL]

Hyvää juhannuksen jälkeistä elämää

Itsellä ainakin alkuun oli liikenteen seassa liikkumisessa suurin tuska nuo perälautaan kiinni tulevat autoilijat, joten minulla auttoi paljonkin, kun ukko ajeli perässä joko toisella mopolla tai autolla ja "suojasi selustani" että sain ajella rauhassa.

Ja kyllähän varmasti asiaan vaikuttaa paljonkin se, miten kokee pärjäävänsä pyörän kanssa ylipäänsä: mopo kuskin mukaiseksi ja paljon ajoa, siitä se lähtee, kun kilometrejä ja ajokokemusta saa lisää.

Vertaistuki voi myös auttaa... ainakin monia lohduttaa, kun saa kuulla tai lukea, että muutkin ovat olleet samassa tilanteessa ja ettei ole se ainoa, jota on jännittänyt, joka on töpeksinyt, tai jota hirvittää edelleen jotkut tilanteet.
Vertaistukea saa varmasti täältäkin, mutta osoitteesta http://www.wima.fi/forum/index.php löytyy myös motoristinaisten ihan oma foorumi, sikäli, että sen tyyppinen foorumi sattuisi kiinnostamaan.

[blondie]

Samaa mieltä olen minäkin edellisten kirjoittajien kanssa - autokoulun tunnit olivat kullan arvoisia, mutta kortin saamisen jälkeen treeniä olen jatkanut edelleen.

Nyt kolmen viikon jälkeen on reilut 1400 km mittarissa ja treenattu on kaupunkiajoa, mutkateitä, maantieajoa ja jopa pienessä porukassa ajamista.

Niitä sydämentykytyksiä on eniten aiheuttanut tuulenpuuskat ja sadekeli.

Kommentteja olen muilta saanut mm kiihdytyksistä, ne saisivat kuulemma olla räväkämpiä...

Päänvaivaa on tuottanut myös sormien paleleminen melkein säällä kuin säällä, kunnon varusteisiin kannattaa tosiaan satsata.

Kokeneempien motoristien käytännön neuvot ja niksit ovat auttaneet monessa, samoin kannustava asenne ja eteenpäin rohkaisu motivoivat kyllä jatkamaan

[Elina]

Itse heivaisin ne kustomin etutapit hyllyyn ja pistäisi vakiot keskitapit ainakin aluksi kiinni. Mutta tämä on taas mielipidekysymys ja meikäläisen mielipidettä etutappeihin ei kannata kysyä ...

Aivan.

Ajoin ensimmäisen kesäni 883C:llä. Hankaluuksia tuotti juuri noi edessä olevat jalkatapit sekä se että en 160cm pituisena kuitenkaan kunnolla yltänyt maahan vaikka pyörä periaatteessa on matala... koko ajan oli kohta mennään nurin tunnelma...
Tämän lisäksi sössin toistuvasti parkkiksilla sekä kotipihassa kun piti pienessä tilassa hidasajossa käännellä. Pyörä nurin riittävän monta kertaa. Se vaihe kun pysähtyy ja pyörä sattuu oleen kallellaan sopivasti niin etupyörä tuppas karkaan ikäänkuin "takaperin" ennenkun keksin että onhan tässä etujarrukin

Vaihdoin 883L malliin (jalat ylettyy paremmin maahan ja muutenkin helpompi kun painopiste on alempana)ja harjottelin uutterasti hallintalaitteiden käyttöä sekä tuppasin tahallani pyörineni kaikkiin koloihin...että pakotin itseni tavallaan harjoitteleen niitä itselle vaikeita tilanteita. Jotain edistystä on havaittavissa

Autokoulun tunneilta saa kyllä jotain evästä ajoon mutta itsehän se taito kumminkin on kartutettava...että siltä pohjalta.

Ei rassaa itäinen pituus eikä läntinen leveys 160/55 ,mutta pyörä nousee jos kaatuukin.Vaan on se silti h****tin noloo olla turhan usein kyljellään...

Että noita pyörävaihtoehtojakin kannattaa kokeilla ja vaihdella jos on mahdollisuus ja tuntuu ettei yhden kans pelitä, .kustomit on kyllä ok mutta tingin itse ainakin vielä toistaiseksi tyylistä, on näillä "keskitapeilla" sen verran mukavampi ajella

[mikira]

Vaan on se silti h****tin noloo olla turhan usein kyljellään...

Kuittaa vain ihmettelijöille että teet rottapyörää niissähän kuuluu olla sitä käytönjälkeä.

[Peppi PätkäTossu]

Itsellä ainakin alkuun oli liikenteen seassa liikkumisessa suurin tuska nuo perälautaan kiinni tulevat autoilijat, joten minulla auttoi paljonkin, kun ukko ajeli perässä joko toisella mopolla tai autolla ja "suojasi selustani" että sain ajella rauhassa.

Mä ajattelin kai tän jutun jotenkin silleen, et mut on helpompi muiden ohittaa, kun ajelen itsekseni . Homma jopa tais toimia, koska en muista ainuttakaan kertaa ensimmäisten viikkojen aikana, jolloin joku olis alkanut hiillostaa pimua lisäämään vauhtia tai kiukuspäissään yrittäny kiilata ohi mennessään pöpelikköön.