Elikkä... Meidän perheeseen tuli vuosi sitten se eka härräkkä ja siinä takapenkillä olen sitten istua töröttänyt jonkun kilometrin sen jälkeen.
Kevät koitti tänäkin vuonna ja tunne siitä, että minun pitäisi itse päästä ottamaan "härkää sarvista kiinni" on voimistunut päivä päivältä ja yö yöltä entistä enemmän.
Sitä vain jarruttaa hieman tämä talouspuoli, koska ei se mopetin "ajoluvan" hankkiminen ole ilmaista hommaa - ainakaan tällaiselle opiskelijaparalle. 
Kävimmä tässä jokunen viikko sitten ekan kerran kokoontumisajoissa tässä kotipuolessa. Ja voi hyvät hyssykät, miten mahtava kokemus se oli!
Kyllä vatsassa kouraisi, kun katsoi taakse ja näki letkassa satakunta pyörää. Joukossa oli kyllä niin härräköitä kuin tuppervaaroja, mutta väliäkö sillä, kun tunsit sen mahtavan yhteenkuulumisen tunteen! Sitä meikätyttö haluaa jatkaa ja vahvistaa, mutta liekö tämä olotila sitten jotain "wanna be" -meininkiä, kun en korttiakaan vielä omista... 
Kyllä sitä ihtensä ihan sairaaksi tuntee, kun näkee toisten pöristelevän (ja vieläpä toisten leidien) ohi upeilla harrikoillaan ja itse voi vain (ainakin toistaiseksi) haaveilla moisesta.l
Mutta....
Kunhan olemme tässä ensimmäisen pitkän reissun suorittaneet sportsterillamme, niin jospa sitten sen jälkeen voisin alkaa toteuttaa tätä haavettani... 
Toivotan KAIKILLE oikein hyvää kesää ja aurinkoisia ajokelejä! Muistetaan turvallisuus!
)
, mutta itse henk.kohtaisesti en toivo olevani se "normaali keski-ikäinen moottoripyöräharrastaja", joka ostaa pyörän kun on jäämässä eläkkeelle... 
Haluan nauttia vielä nuoruuden päiviltäni saakka sitä hurmaa niin kauan kuin se on mahdollista 
) Ja saanhan minä aina kiillotetella ja pestä ja puunata sitä 
.. Sitä en vaan tajua että kui täsä mulle näin kävi...mä luulin tallaavani itekseni loppuelämän....