Tornionjoen viertä Ruotsin puolella 99 tietä?
Re: Tornionjoen viertä Ruotsin puolella 99 tietä?
Kiitos, juuri tällaista tietoa kaipasinkin! Kyllä taidamme valita tuon reitin. Katsotaan löytyykö se mutka ja pomppu!
-
SOHVELI-76
- Viestit: 23
- Liittynyt: 23:10 31.01.2008.
Re: Tornionjoen viertä Ruotsin puolella 99 tietä?
Suomen puolella ainaki tie auki Kolari-Muonio välillä. Ruottissa suht uutta osin Haparanda-Matarengi ja Pello-Pajala. Toki ne vanhat osuudet on isompia.. vkl ehkä Karesuvantoon.
Re: Tornionjoen viertä Ruotsin puolella 99 tietä?
Itse itselleni vastaten: kyllä kannatti ajaa Ruotsin puolta ylös eli Haaparanta-Kaaresuvanto. Alkupää Haaparannasta oli erittäin hyvää tietä ja hyviä maisemiakin. Joki näkyi tämän tästä, välillä komeasti ylempääkin. Vanhat maatalot ovat hyvässä kunnossa ja isoja, paljon suurempia kuin Suomen puolella. Näkyy että on saatu olla sodalta turvassa Suomen suojassa!
Napapiirin kohdalta alkoi kovin pomppuinen jakso, ei viitsinyt sataa ajaa. Siinä kävi mielessä että pitäiskö mennä Suomen puolelle. Mutta paranihan se sitten. Ihan uuttakin pätkää välillä oli.
Pomppuja tiessä toisissa pätkissä oli, mutta sellainen ero Suomeen ainakin tällä välillä oli, että suoranaisia rekiä ei päällysteessä tavattu ollenkaan!
N. 80 km ennen Pajalaa oli ehkä n. 15 km hiekalla, mutta se oli niin tasaista että sai päästellä lähes sataa. Rajoituskin oli 90 km/h. Sitten tie taas parani, mutta välillä oli taas sitä 50 m pätkistä tehtyä tietä, jota on tylsä ajaa kun säännöllisesti rysäyttää.
Pajala näytti oikein vireältä paikkakunnalta. Se saattoi johtua siitäkin että valmistelivat huomenna alkavia kolmipäiväisiä suuria markkinoita.
Pajalan jälleen on upeaa uutta loivasti kaartelevaa tietä parikymmentä kilsaa. Se oli hieno pätkä! Tie jatkui senkin jälkeen ihan hyvänä Kaaresuvantoon. Välillä oli pomppuisempaakin mutta ei suomalaisia teitä huonompaa.
Maisemat olivat ok. Joelle näkyi usein ja ihan mielenkiintoisten pienten kylien läpi tie kulki. Välillä oli kyllä vähän pusikkoista mutta ei pitkiä jaksoja.
Pientareet ovat mielestäni leveämmät kuin Suomen puolella ja paremmin niitetyt. Parit porot tuli tavattua, tällä kertaa ilman läheisempää kosketusta.
Parasta oli että aamu- ja iltapäivän sai ajaa käytännössä lähes yksin. Aurinkokin paistoi... Joen yli näkyi useasti Suomen puolella oleva tie, siellä oli huomattavasti enemmän liikennettä.
Napapiirin kohdalta alkoi kovin pomppuinen jakso, ei viitsinyt sataa ajaa. Siinä kävi mielessä että pitäiskö mennä Suomen puolelle. Mutta paranihan se sitten. Ihan uuttakin pätkää välillä oli.
Pomppuja tiessä toisissa pätkissä oli, mutta sellainen ero Suomeen ainakin tällä välillä oli, että suoranaisia rekiä ei päällysteessä tavattu ollenkaan!
N. 80 km ennen Pajalaa oli ehkä n. 15 km hiekalla, mutta se oli niin tasaista että sai päästellä lähes sataa. Rajoituskin oli 90 km/h. Sitten tie taas parani, mutta välillä oli taas sitä 50 m pätkistä tehtyä tietä, jota on tylsä ajaa kun säännöllisesti rysäyttää.
Pajala näytti oikein vireältä paikkakunnalta. Se saattoi johtua siitäkin että valmistelivat huomenna alkavia kolmipäiväisiä suuria markkinoita.
Pajalan jälleen on upeaa uutta loivasti kaartelevaa tietä parikymmentä kilsaa. Se oli hieno pätkä! Tie jatkui senkin jälkeen ihan hyvänä Kaaresuvantoon. Välillä oli pomppuisempaakin mutta ei suomalaisia teitä huonompaa.
Maisemat olivat ok. Joelle näkyi usein ja ihan mielenkiintoisten pienten kylien läpi tie kulki. Välillä oli kyllä vähän pusikkoista mutta ei pitkiä jaksoja.
Pientareet ovat mielestäni leveämmät kuin Suomen puolella ja paremmin niitetyt. Parit porot tuli tavattua, tällä kertaa ilman läheisempää kosketusta.
Parasta oli että aamu- ja iltapäivän sai ajaa käytännössä lähes yksin. Aurinkokin paistoi... Joen yli näkyi useasti Suomen puolella oleva tie, siellä oli huomattavasti enemmän liikennettä.