Meni sen verra ohi aiheen, jotta poistin alotuksen...

[ranze]

On siinä kyllä yhdelle miehelle aika paljon ongelmia osunut.
Mulla olis jo aikaa hermo pettäny ja olisin varmaan ostanu hondan.
Onneksi on meillä käynyt parempi tuuri pyörien kanssa.

Ääni tälle. Tyytyväinen hyrinä kuuluis varmaan tänne perille saakka.

[JKKo]

Teillä molemmilla on todennäköisesti ”kokemuksia” noista muista merkeistä enemmän kuin mulla. Mä omistin projekti-tuutin vuoden verran. Sain ilmaiseksi, ostelin osia ja lopulta sen haki joku ”steel bakery” joka teki siitä näyttelyvoittajan. Annoin käytännössä ilmaiseksi koska siinä oli mahdollisuus että kampe pelastuu.

Mut Hondalla oon ajanut viimeksi vuonna 1976. Eli on aihetta epäillä, että ootte enempi sekakäyttäjiä kuin mä.

Käykää nyt kumpikin vaikka ”kädellä” kun ootte saaneet mielihyvää Hondajutuistanne.

[ranze]

En näe erityistä hienoutta siinä, jos haluaa juuttua yhteen merkkiin. Tämä tahtoo olla merkkikerhojen ongelma, ei nähdä metsää puilta. Mut jäsenyyteen ei tarvi muuta kuin sen pyörän (joillekin riittää raato joka ei tule edes koskaan valmiiksi) ja vuosittaisen lunnasmaksun.

Honda mulla oli 15 vuotta. Sillä taisin ajaa viimeksi vuonna 1998. Saman verran on tullut ajeltua HD:lla. Sohva oli 10 vuotta ja pannu on ollut 5 vuotta. On ollut pari museopyörää, crossia, enskaa, nakua, touringia, sivuvaunullinenkin oli 8 vuotta. Poika tykkäsi olla kyydissä.

Guzzin vois periaatteessa vielä kokeilla, voi olla että tuumaisten työkalujen myötä jää kokeilematta. BSA jos tulis kohdalle niin vois napatakin. Just ostin työkaluliikkeen loppuunmyynnistä pari tuumaista räikkälenkkiä.

[Pertti]

Mulla on omaan käyttöön tulleet japsipyörät jääneet 1975-malliseen RD Yamahaan. Oli silloin, kun olin saman ikäinen kuin tuo otsikon jantteri.
Sitten pitkä tauko ja lihalaatikkomallin R-E Bullet Scrambler 1952.
Se vaihtui parin vuoden jälkeen BSA B40:een ja Simsoniin. BSA jäi Riitalle, kun Daytonan reissulta jäi käteen pakettiautollinen 1948 Indian Chiefin osia.
Inkkarilla ajelin 15 vuotta, mutta sitten tuli vastaan melkein ajamaton 1995 Bad Boy. Inkkarin kaverina tosin oli kymmenkuntavuotta 1969 XLCH ja jossakin kohtaa tuli Riitalle ajoon kaikista lopuista kasattu 1947 Indian Chief sopperi, joka oli oikeasti pitkällä lainalla kaverilta vähän kuin tekopalkkana.
Oli myös Riitalla Briteistä USA:an Inkkariksi viety 1956 Royal Enfiel Interceptor sopperi, jolla pääsi silloin ralleihin.
Riitta ajeli tuon sopperin jälkeen pitkään...toistasataatuhatta...mustalla rottarautiksella. Nyt sitten on kulkupelinä vanhennettu 1996 Bad Boy, jonka alkuperäiset osat odottavat pumpulissa, jos vaikka museopyörä kumminkin tulisi ensivuoden jälkeen.
Sitten on vielä 2000 vuoden Dyna, jonka vaihdoin pojalta Triumph Truxtonilla...jonka ostin uutena 2013.
Yhtään Harrikkaa meiltä ei ole myyty, joten perikunnalla riittää päänvaivaa, kun se aika tulee.
Inkkarin vaihtokauppa karvastelee oikeasti, mutta sitä tikulla silmään....

[JKKo]

Mulla on ollut omissa nimissäni sen tuutin lisäksi kolme H-D merkin pyörää.

86 tai 87 mallin 883:n kanssa tuli tutustuttua paikallisen merkkiliikkeen asenteeseen. Itse vuonna 2000 tuottamani pyörän sytkä oli varustettu kärjillä. HD-Centeristä kävin kysymässä kärkiä ja konkkaa, koska laite oikutteli. ”Tuon vuotiseen ei kuulu kärkiä”. Olipa avuliasta. Tuskin siellä olisi ollut elektroniikkasytkänkään osia, mut löysin Hotbiken, jossa on sittemmin tullut asioitua. Tämän vehkeen myin, enkä kelle vaan, vaan poliisille. Olisko sillä osansa, että mua on kohdeltu tien varressa kuin kukkaa?

Jo seuraavana vuonna (2001-) hain ajamalla omatuonnin UK:sta. Se on toi nykyinen 883/1200/turbo. Se kaipasi samantein kampuraremonttia. Hotbike hoiti homman hyvin. Myöhemmin laite tuli tutuksi ja tein jo täyden konerempankin itse. Turbottelun yhteydessä löytyi koneen heikot paikat nopeasti. Sillä pyörällä koestin ihan heti alkupaikoina (2002) HD of Helsinki palvelut. Meillä meni koti tulipalossa 11/02. Soitin mainittuun liikkeeseen palon jälkeen, tilasin noudon, huollon ja talvisäilytyksen. Pienempi homma oli se, että olivat vaihtaneet mun pyörään jonkin toisen satulan akkuja lataillessaan. Jotenkin ne sen mun satulan löysi. Jos olisivat yhtä innolla tehneet myös huollon kuin akkupatterin latauksen, niin tulipalon sammutusvesikin olisi tullut pois pyörän vaihteistosta. Ei ollut kovin vakuuttavaa, enkä sittemmin enää asioinut siellä. Nehän kiisti koko homman.

Dyna (2009-) on saanut olla merkkiliikkeen kosketusta vailla. En vienyt edes uutena, koska virallinen helsinkiläisliike sijaitsi julkisen liikenteen kannalta hankalassa paikassa ja toisaalta myös luotto oli ohkoista. Väsyttää jo näiden rempat, menee tänään Hotbikeen ylihuomista jarruremppaansa varten. Teen sillä välin itse jotakin muuta. Tää on täysin räpeltämätön reissupyörä. Vois olla muutakin merkkiä, mut tää nyt vaan tuli mulle ”hups” kun joku laittoi myyntiin just ostamansa melkein uuden (175-185 km) pyörän halvalla. Hain pois. Isoin inhokki on huonot jarrut.

Honda meinasi unohtua. Tuutin osien metsästys oli sen verran haasteellista ja työlästä, etten vaan jaksanut alkaa remonttiin. Mosan kun olin kammennnut irti ja saanut käsityksen siitä, että se vaatiin täysrempan, niin laitoin vehkeen nettiin tarjolle ja se, joka tuli katsomaan kuljetusvälineen kanssa, oli ”voittaja”.

Pyörä pääsi parempiin käsiin.

[ranze]

.

Se on vakava paikka, katsastus. Tuossa somessa eräs huoltoliike tuntui kannattavan ajatusta. Tuulettimeen taisi mennä sekin aloitus. Onneksi on edunvalvonta kunnossa, valtakunnan koulukiusaajat ry hoitaa varmaankin homman. Jamahakerho ei oo jostain syystä liittynyt uudelleen. Tietäjät tietää ja loppujen ei ehkä kannatakaan tietää.

[-Harikka-]

... Tietäjät tietää ja loppujen ei ehkä kannatakaan tietää.

[JKKo]

Motskariväki ei kuitenkaan ole ihan mahdottomimman eripuraista, vaan saattavat ihan keskenään kannattaa samoja asioita ja jopa mennä rintamaan, kun keksitään melujuttuja, katsastuksia tai vaikkapa rakennussääntöjä.

Autopuolella, ihan tosi, Overdrivellä se sama sakki, joka ”ei voi sietää” tuuninkia ja vastusti ikäautojen katsastusvapautta, ihan tosissaan kiihdytti itseään transsiin motskarien katsastusvapauden kumoamiseksi. Sitähän ajaa EU:ssa moni, mut nuo mun mielestä ryssäkateuteen sairaat (”voi ku joku ottaisi siltä tuon pois”) voisivat miettiä, onks niiden jenkkiharrastus jotenkin ketterämpää sen ansiosta, että prätkäkuskitkin tunkee toukokuussa konttoreille aikoja tilaamaan.

Eräällä laatufoorumilla kommenttien editointi estyy sen jälkeen kun perään on tullut uusia puheenvuoroja. Se toimii paremmin kuin täällä nähdyt ”….” tai alustuksen muokkaukset, jotka tuovat mieleen pitkäikäisimmän ihmissuhteeni kanssa keskustelut. Näissä hällä on tapana muuttaa alustusta jos asia on ratkeamassa mun ”edukseni”. Mut niinku kotona, niin täälläkin annan piutpaut moisille jälkieditoinneille.

”Paperilehdissä oli puolensa”.