Vielä siitä TIGistä
Harkitse vielä!
Esimerkiksi Kemppi Master AC/DC koneitten tuotekehittelyyn on käytetty
noin kolme vuotta aikaa ennen tuotantoon pääsyä. Nykyinen ohjelmaversio on jo yli kahdeskymmenes.
Maailman ensimmäinen invertterihitsauskone oli Kemppi Hilarc 450, jonka ohjaukseen tarvittiin viisi piirikorttia. Sen toimintavarmaksi saaminen vaati yli kolmekymmentä muutosta ja parivuotta aikaa...
Mikäli todellakin pystyt rakentamaan kelvolliseen hitsaukseen kykenevän ac invertterin, joka vielä tulee halvaksi, suosittelen ottamaan yhteyttä Kemppikoneet OY:n ja töitä löytyy.
Ennustan projektissasi tehopuolijohteitten nopeaa tuhoutumista.
Esim. IGBT-transistorien ohjaus vaatii erittäin tehokkaan suojauksen hitsaustapahtumalta ja verkkohäiriöiltä. Tasasuuntauksessa joudut käyttämään lajiteltuja diodeja ja tehokasta jäähdytystä.
Miten ajattelit mitoittaa kuristimet. Tiesithän, että hitsaus dynamiikka on erittäin tärkeä osa kaaren käyttäytymistä....
Esimerkiksi Kemppi Master AC/DC koneitten tuotekehittelyyn on käytetty
noin kolme vuotta aikaa ennen tuotantoon pääsyä. Nykyinen ohjelmaversio on jo yli kahdeskymmenes.
Maailman ensimmäinen invertterihitsauskone oli Kemppi Hilarc 450, jonka ohjaukseen tarvittiin viisi piirikorttia. Sen toimintavarmaksi saaminen vaati yli kolmekymmentä muutosta ja parivuotta aikaa...
Mikäli todellakin pystyt rakentamaan kelvolliseen hitsaukseen kykenevän ac invertterin, joka vielä tulee halvaksi, suosittelen ottamaan yhteyttä Kemppikoneet OY:n ja töitä löytyy.
Ennustan projektissasi tehopuolijohteitten nopeaa tuhoutumista.
Esim. IGBT-transistorien ohjaus vaatii erittäin tehokkaan suojauksen hitsaustapahtumalta ja verkkohäiriöiltä. Tasasuuntauksessa joudut käyttämään lajiteltuja diodeja ja tehokasta jäähdytystä.
Miten ajattelit mitoittaa kuristimet. Tiesithän, että hitsaus dynamiikka on erittäin tärkeä osa kaaren käyttäytymistä....
...kele, tämmöisiin pikkuhommiin ole ennenkään mitään ns. ammattimiestä tarvinut pyytää.
FLHTK -11
FLHTK -11
Minkälainen palkka siellä Kempillä on ja mitkä työajat?
Jos nyt teknisillä asioilla ruvetaan brassailemaan, niin alustavaa suunnitelma olisi tehdä neljä kappaletta 500 V -> 20 V / 50 A fullbridge hakkuria ja siihen "current doubler" päälle, kaikki rinnan kytkettynä ja "current mode control" noille hakkureille. Hitsausvirran säätöä ja muita ominaisuuksia (esim. liftarc) hoitaisi PIC 16F84. Eli tarvitsisin nyt about 4 kpl ETD59-ferriittisydämiä, 8 kpl ETD34-ferriittisydämiä. Tasasuuntausta en tee diodeilla, vaan MOSFET-transistoreilla (synchronous rectifier) eli tehohäviöt on about kymmenesosa diodeihin verrattuna. Kuristimia ei tässä designissä tarvita eikä isoja jäähdytysripoja.
Että silleen
Nyt on toteutus ollut hieman jäissä kun pitäisi sportti saada tienpäälle, mutta kesemmällä kerron jos tuo projekti osoittautuu mahdottomaksi ja kerron myös jos se onnistuu.
Edit: elä sie huoli minun komponenttien kärähtämisestä. Nykytahdilla poltan kokeissani 15 euron edestä komponentteja joka viikko
Jos nyt teknisillä asioilla ruvetaan brassailemaan, niin alustavaa suunnitelma olisi tehdä neljä kappaletta 500 V -> 20 V / 50 A fullbridge hakkuria ja siihen "current doubler" päälle, kaikki rinnan kytkettynä ja "current mode control" noille hakkureille. Hitsausvirran säätöä ja muita ominaisuuksia (esim. liftarc) hoitaisi PIC 16F84. Eli tarvitsisin nyt about 4 kpl ETD59-ferriittisydämiä, 8 kpl ETD34-ferriittisydämiä. Tasasuuntausta en tee diodeilla, vaan MOSFET-transistoreilla (synchronous rectifier) eli tehohäviöt on about kymmenesosa diodeihin verrattuna. Kuristimia ei tässä designissä tarvita eikä isoja jäähdytysripoja.
Että silleen
Nyt on toteutus ollut hieman jäissä kun pitäisi sportti saada tienpäälle, mutta kesemmällä kerron jos tuo projekti osoittautuu mahdottomaksi ja kerron myös jos se onnistuu.
Edit: elä sie huoli minun komponenttien kärähtämisestä. Nykytahdilla poltan kokeissani 15 euron edestä komponentteja joka viikko
Osta vaikka KEMPPI LHF3 tai 4 siihen saa kytkettyä muuntajan tai tasasuuntaajan eli käy alulle ja RST:lle. Ne on kohtuu vanhoja laitteita, mutta tosi hyviä. Itsellä tuollainen Kemppi LHF3 jota käytän alumiinin hitsaukseen. Noita laitteita kannattaa kysellä seuraavista paikoista: www.isk-service.fi tai www.tampereensahkokonekorjaamo.fi
Se on siinä!
Mulla ois KEMPPI ekatig 160 HF. Hiton hyvä voimavirtalaite. Meni kuiteskin rikki. Poltaa apumuuntajan kun pistää vehkeen käyntiin. Koska mulla ei sähkövehkeistä oikeen tuntumaa, niin mikähän mahtaa aiheuttaa muuntajan palamisen? Mulla uusi muuntaja hommattu, mut jos pidän koneen käynnissä niin se kyllä kärähtää.
Jos jollain kokemusta laitteesta niin helppiä tartteis.
Tiedän että korjaamoita on isoil kirkoilla, mutta meidän hiippakunnasta ei löydy asiantuntijaa, ja on sen verran kookas laite ettei viitsi lähtee esittelee ympäri suomea kun puhelimes on kuulemma vaikee neuvoo.
Vitun ahneet.
Mä voin kyllä myydäkin sopuhintaan jos en saa itse pelittää???
Jos jollain kokemusta laitteesta niin helppiä tartteis.
Tiedän että korjaamoita on isoil kirkoilla, mutta meidän hiippakunnasta ei löydy asiantuntijaa, ja on sen verran kookas laite ettei viitsi lähtee esittelee ympäri suomea kun puhelimes on kuulemma vaikee neuvoo.
Vitun ahneet.
Mä voin kyllä myydäkin sopuhintaan jos en saa itse pelittää???
Vie se kone Lahteen korjattavaksi firmaan nimeltä ISK-SERVICE, he huoltavat Kempin koneita. www.isk-service.fi
Se on siinä!
Ekatigissä apumuuntajaa tarvitaan vain tig osaan. Tarkasta ensimmäisenä, että Tig-polttimen ohjauspiuhat ovat kunnossa, eli eivät pääse missään tilanteessa tekemisiin hitsausvirran kanssa ja ettei Tig osassa ole palaneita johtoja tai liittimiä. Mittaa ettei magneettiventtiilin kela ole oikosessa. Tig osassa on myös pari irrallista apurelettä, jotka voi mitata erikseen.
Todennäköisesti vika on kuitenkin ohjauskortissa, jonka korjaamista on vähän vaikea neuvoa etäältä...
Todennäköisesti vika on kuitenkin ohjauskortissa, jonka korjaamista on vähän vaikea neuvoa etäältä...
...kele, tämmöisiin pikkuhommiin ole ennenkään mitään ns. ammattimiestä tarvinut pyytää.
FLHTK -11
FLHTK -11
Re: Tasavirtaa
[quote="113 cid"]Kyllä sitä pystytään alumiiniä hitsaamaan DC-laitteella.
Joo pystytään toki hitsaamaan alumiinia DC-laitteella, mutta se ei ole silloin TIG-hitsauskone vaan se on MIG-hitsauskone!
Joo pystytään toki hitsaamaan alumiinia DC-laitteella, mutta se ei ole silloin TIG-hitsauskone vaan se on MIG-hitsauskone!
Se on siinä!
Totta, mutta käytännössä hankalaa.Kyllä sitä pystytään alumiiniä hitsaamaan DC-laitteella
Alumiinin oksidikerroksen rikkomiseen tarvitaan polttimessa +napaisuus
(dc tigissa polttimessa normaalisti - napa) ja koska teho siirtyy suhteessa 70% + ja 30% - , niin polttimen ja elektrodin lämpökuormitus kasvaa tosi kovaksi. Siksi vaihtovirta on hyvä kompromissi, koska - puolijakson aikana poltin pääsee jäähtymaan. Uusissa koneissa tuota puolijaksojen suhdetta pääsee vielä muuttamaan joten lämpökuormitusta saadaan vielä pienemmäksi ja kaari hallitummaksi.
Olen tuota dc + tig hitsausta kokeillut ja jo 50A virralla meinasi 4mm elektrodi häipyä ja kaari oli tosi levoton, eikä saumaa kovin koreaksi voinut haukkua.
Olen myös tuon 113cid:n mainitseman artikkelin lukenut ja sain siitä kuvan, että ko. menetelmää käytettiin suuren tunkeuman takia, ja ettei se olisi käyttökelpoinen ohuemmille materiaaleille.
Voihan tuo noinkin olla. Näihin hommiin itse ainakin käytän alumiinille vaihtovirtaa. Mistäs tuon jutun löytäis, olis kiva lukea se. Joskus kouluaikoina kokeiltiin tuota DC:tä alumiinille, mutta silloin ei ainakaa saatu minkäänlaisia tuloksia, joten siksi olin niin epäilevällä kannalla.
Se on siinä!
Tälläisen artikkelin löysin kempin sivuilta.
http://www.kemppi.com/internet/pronews. ... ivu11.html
Mutta ei tuosta DC hitsauksesta meille oikeen iloa ole ja jos se toimisi ohuilla materiaaleilla ilman erikoiskaasua,
olisi maailma pullollaan jipujipu maasta tulleita DC alumiini tiggejä...
http://www.kemppi.com/internet/pronews. ... ivu11.html
Mutta ei tuosta DC hitsauksesta meille oikeen iloa ole ja jos se toimisi ohuilla materiaaleilla ilman erikoiskaasua,
olisi maailma pullollaan jipujipu maasta tulleita DC alumiini tiggejä...
Hatun rupeliin on pari kertaa pitänyt vaihtaa laakerit, liekkö johtuu voitelun puutteesta vai mistä. En ole ennättänyt kovin kokonaisvaltaisesti omistautua näiden värkkien kehittelyyn, mutta koko ajan ne pääkopassa on muhineet.
Tuolloin vuosi sitten TIG oli siinä vaiheessa, että mietin hitsausvirran kontrolloimista invertterissä pulssikohtaisesti eli periaatteessa jännitetakaisinkytkentäinen täyssilta säädettävällä oikosulkuvirralla. Dynamiikka askarrutti eli transienttistabiilisuus eli miten hyvin valokaari syttyy ja sammuu ja minkälaiset rasitukset se aiheuttaa tehoelektroniikalle. Sen ratkaisin ajattelemalla asiaa alusta loppuun asti vakiovirtalähteenä. Nyt ensimmäinen aste on buck-topologian hakkuri, jonka ulostulossa ei ole kapasitanssia, jolloinka ulostulovirta on riippuvainen pulssisuhteesta ja syöttöjännitteestä. Jännite on mielivaltainen. Se johdetaan täyssillalle, joka johtaa aina elikkä sillan kytkimet on pienen aikaa oikosulussa. Oikosulusta huolimatta rasitus on pienempi. Sillan ulostulo johdetaan suurtaajuusmuuntajan kautta tasasuuntaukseen. Tasasuuntauksen ja suurtaajuusmuuntajan välillä on virranmittausmuuntaja, jonka ulostulolla säädetään siltaa edeltävän buck-hakkurin pulssisuhdetta. Näin saadaan todellinen virtaan perustuva takaisinkytkentä ja kytkimien rasitukset ennustettaviksi kaikissa olosuhteissa.
Tässä siis DC-osuus, jota eilen illallakin protoilin (ja protoilu edistyy niin kuin olen fundeerannutkin). AC-osuuden muodostaa sitten jytyt IGBT:t (halpoja ja pieniä, positiivisen lämpöriippuvuuden takia pystyy kytkemään rinnan). Koska siinäkään virran kulku ei saa katketa (tulisi jännitepiikkejä), sekin silta on ajoittain oikosulussa. Muttapa nyt tässä DC-invertterissä on mekanismi, jolla virtaa saa kymmenien mikrosekuntien aikana säädettyä nollasta täyteen arvoonsa, tuohon voi laittaa mikroprosessoriohjauksella virran pienennyksen juuri ennen ulostuloinvertterin kytkentäkohtaa. Tällä tavoin saadaan myös pienennettyä AC-hitsauksen ääntä. 50 Hz muuntajapohjaisilla vehkeillä ennättäisi valokaarisammua. Tätä AC-osuutta en ole vielä protonnut kuin päässäni. Lift-Arc tuntuu ainakin mietelmissä helpolta samasta syystä, eli DC-invertterin suuren virrannousunopeuden ansiosta. Suoraan sanoen nyt kytkentätopologiat on tullut mietittyä sellaisiksi, että enää puuttuu toteutus.
Lisäksihän tämän koko roskan eteen tarvitaan tehokerroinkorjaus, jos on aikomus hitsata valovirralla, muuten sisääntulossa tarvittavat elkot maksaisivat ihan liikaa. Kolmivaihesyöttöisenä ei nyt ole ihan välttämätöntä. Tämän tehokerroinkorjaimen olen myös päässäni miettinyt, mutten protoillut. Galvaaninen eristys ja roiskevedenpitävyys sekä mekaaninen suunnittelu on vielä miettimisen alla, mutta tehoelektroniikan kytkentätopologia mahdollistaa jo suurjännitepuolen paketoimisen vesitiiviisti.
Eräs mitä olen mietiskellyt, saatan tässä ensiksi testata tuon DC-invertterikytkennän kenttätoimivuutta plasmaleikkurilla. Sehän on periaatteessa ihan sama vekotin mitä TIG-hitsi.
Induktiolämmitin on sitten vähän eri juttu, siinä käytän LCL-topologiaa, joka on tehoelektroniikan rasitukseltaan ehkä parhaimpia keksintöjä, mm. työkäämin oikosulun kannalta. Kyseessä on siis jännitesyöttöinen invertteri. Tällä hetkellä pääkopassani on selkeä kytkentäkaavio sellaiselle vehkeelle, joka virittyy toimintataajuuteensa automaattisesti, minimoiden komponenttien rasitukset. Siihenkin on periaatteessa helppo lisätä käyttäjän informaatio, että pitääkö lämmitystehon maksimoimiseksi resonanssitankin kapasitanssia muuttaa. Monesti kotikutoiset induktiolämmittimet kaatuvat resonanssikondensaattorin kalleuteen, mutta ratkaisin ongelman lätkäisemällä parikymmentä metallikalvokondensaattoria rinnan. Mitään merkkejä lämpenemisestä ei 750 watin teholla vielä ollut. Elektroniikka tässä siis on helppoa.
Sen sijaan termiset ja mekaaniset hommat hieman vaikeampia. 750 watin teholla sain etupyörän laakerin kokoa olevan kuulalaakeriin oranssiin hehkuun (veikkaisin noin 1000 celsiusta) puolessatoista minuutissa. Siitä alkoi hiili palaa pois, joten työkäämin geometria oli väärä tai teho liian pieni, ei sovi karkaisuun vielä se proto, siis liian hitaasti lämpesi. Suurempi ongelma oli työkäämin lämpeäminen (8 mm kupariputkea, 7 sentin halkaisija, 8 senttiä korkeus, 7 kierrosta). Juotokset suli irti. Pitäisi siis olla käämillä vesijäähdytys ja jostain semmoinen pitäisi nyt taikoa. Väittävät, ettei yksikään amatööri olisi onnistunut sulattamaan alumiinia, mutta rälläkkään kiinnitettävän kumisen hiontalaikan lukitusmokkulan sain valahtamaan muodottomaksi. Tunturi-mopedin mäntääkin hehkutin, siinä oli niin paljon pinta-alaa, että sulamispisteeseen en päässyt hukkalämmön takia (veikkaisin mutulla, että jäi vajaaksi jotain 50 - 100 astetta). Yritin karhuntaljalla eristää, mutta sehän rupesi käryämään ja piti keskeyttää koko koe. Pitäisi löytää kunnon tulenkestävää villaa tai sitten peilikammioon sijoittaa koko höskä lämpösäteilyn karkaamisen estämiseksi. Tietty kotioloissa alumiinin sulatus ja valaminen on hieman kyseenalaista, kun huomasin, että siihen sulan päälle tulee alta aikayksikön oksidikerros, joka on kovaa mutta haurasta ja sulamispiste 2600 astetta. Pitäisi tyhjiössä tai inertin kaasun suojassa sulattaa, mutta entäs se valaminen. Saas nähdä.
Onhan näitä propellipuuhia muitakin, esim. Tesla-käämiä (keinotekoisia salamoita) tulee mielenrauhan vuoksi viriteltyä ja ne ryöväävät sitäkin vähää aikaa, mikä töitten ja muuhun elämiseen käytettävän ajan jälkeen jää. Eräs hurja idea, jota olen pähkäillyt, on pelletöintikone. Nythän tulevaisuudessa puupelletit tulevat nostamaan päätänsä, tällä hetkellä ongelmana on materiaalin kuivaus sekä käytettävissä rengas- ja tasomatriisikoneiden mekaanisluonteiset ongelmat. Monesti ne kuivataan öljy/pelletöintijätepuruliekin lämmöllä ja hyötysuhde on mitä on. Ajattelin siihen soveltaa induktiolämmitys ja olen pähkäillyt tässä uudenlaista pelletöintikonetta, joka olisi yksinkertaisempi toteuttaa ja mekaaniselta hyötysuhteeltaan parempi kuin perinteiset koneet. Ideana siis tehdä värkki, jolla voi asiakkaan luona tehdä pellettejä märästä sahajauhokasasta kuitenkin siten, että hinta on katteineen kilpailukykyinen.
Varmasti propellihattuideoita on lisääkin, mutta pitää ehkä tässä lopettaa niiden kehittely ja ruveta käymään pyörän mottia läpi, että pääsisi kohta tielle
Tuolloin vuosi sitten TIG oli siinä vaiheessa, että mietin hitsausvirran kontrolloimista invertterissä pulssikohtaisesti eli periaatteessa jännitetakaisinkytkentäinen täyssilta säädettävällä oikosulkuvirralla. Dynamiikka askarrutti eli transienttistabiilisuus eli miten hyvin valokaari syttyy ja sammuu ja minkälaiset rasitukset se aiheuttaa tehoelektroniikalle. Sen ratkaisin ajattelemalla asiaa alusta loppuun asti vakiovirtalähteenä. Nyt ensimmäinen aste on buck-topologian hakkuri, jonka ulostulossa ei ole kapasitanssia, jolloinka ulostulovirta on riippuvainen pulssisuhteesta ja syöttöjännitteestä. Jännite on mielivaltainen. Se johdetaan täyssillalle, joka johtaa aina elikkä sillan kytkimet on pienen aikaa oikosulussa. Oikosulusta huolimatta rasitus on pienempi. Sillan ulostulo johdetaan suurtaajuusmuuntajan kautta tasasuuntaukseen. Tasasuuntauksen ja suurtaajuusmuuntajan välillä on virranmittausmuuntaja, jonka ulostulolla säädetään siltaa edeltävän buck-hakkurin pulssisuhdetta. Näin saadaan todellinen virtaan perustuva takaisinkytkentä ja kytkimien rasitukset ennustettaviksi kaikissa olosuhteissa.
Tässä siis DC-osuus, jota eilen illallakin protoilin (ja protoilu edistyy niin kuin olen fundeerannutkin). AC-osuuden muodostaa sitten jytyt IGBT:t (halpoja ja pieniä, positiivisen lämpöriippuvuuden takia pystyy kytkemään rinnan). Koska siinäkään virran kulku ei saa katketa (tulisi jännitepiikkejä), sekin silta on ajoittain oikosulussa. Muttapa nyt tässä DC-invertterissä on mekanismi, jolla virtaa saa kymmenien mikrosekuntien aikana säädettyä nollasta täyteen arvoonsa, tuohon voi laittaa mikroprosessoriohjauksella virran pienennyksen juuri ennen ulostuloinvertterin kytkentäkohtaa. Tällä tavoin saadaan myös pienennettyä AC-hitsauksen ääntä. 50 Hz muuntajapohjaisilla vehkeillä ennättäisi valokaarisammua. Tätä AC-osuutta en ole vielä protonnut kuin päässäni. Lift-Arc tuntuu ainakin mietelmissä helpolta samasta syystä, eli DC-invertterin suuren virrannousunopeuden ansiosta. Suoraan sanoen nyt kytkentätopologiat on tullut mietittyä sellaisiksi, että enää puuttuu toteutus.
Lisäksihän tämän koko roskan eteen tarvitaan tehokerroinkorjaus, jos on aikomus hitsata valovirralla, muuten sisääntulossa tarvittavat elkot maksaisivat ihan liikaa. Kolmivaihesyöttöisenä ei nyt ole ihan välttämätöntä. Tämän tehokerroinkorjaimen olen myös päässäni miettinyt, mutten protoillut. Galvaaninen eristys ja roiskevedenpitävyys sekä mekaaninen suunnittelu on vielä miettimisen alla, mutta tehoelektroniikan kytkentätopologia mahdollistaa jo suurjännitepuolen paketoimisen vesitiiviisti.
Eräs mitä olen mietiskellyt, saatan tässä ensiksi testata tuon DC-invertterikytkennän kenttätoimivuutta plasmaleikkurilla. Sehän on periaatteessa ihan sama vekotin mitä TIG-hitsi.
Induktiolämmitin on sitten vähän eri juttu, siinä käytän LCL-topologiaa, joka on tehoelektroniikan rasitukseltaan ehkä parhaimpia keksintöjä, mm. työkäämin oikosulun kannalta. Kyseessä on siis jännitesyöttöinen invertteri. Tällä hetkellä pääkopassani on selkeä kytkentäkaavio sellaiselle vehkeelle, joka virittyy toimintataajuuteensa automaattisesti, minimoiden komponenttien rasitukset. Siihenkin on periaatteessa helppo lisätä käyttäjän informaatio, että pitääkö lämmitystehon maksimoimiseksi resonanssitankin kapasitanssia muuttaa. Monesti kotikutoiset induktiolämmittimet kaatuvat resonanssikondensaattorin kalleuteen, mutta ratkaisin ongelman lätkäisemällä parikymmentä metallikalvokondensaattoria rinnan. Mitään merkkejä lämpenemisestä ei 750 watin teholla vielä ollut. Elektroniikka tässä siis on helppoa.
Sen sijaan termiset ja mekaaniset hommat hieman vaikeampia. 750 watin teholla sain etupyörän laakerin kokoa olevan kuulalaakeriin oranssiin hehkuun (veikkaisin noin 1000 celsiusta) puolessatoista minuutissa. Siitä alkoi hiili palaa pois, joten työkäämin geometria oli väärä tai teho liian pieni, ei sovi karkaisuun vielä se proto, siis liian hitaasti lämpesi. Suurempi ongelma oli työkäämin lämpeäminen (8 mm kupariputkea, 7 sentin halkaisija, 8 senttiä korkeus, 7 kierrosta). Juotokset suli irti. Pitäisi siis olla käämillä vesijäähdytys ja jostain semmoinen pitäisi nyt taikoa. Väittävät, ettei yksikään amatööri olisi onnistunut sulattamaan alumiinia, mutta rälläkkään kiinnitettävän kumisen hiontalaikan lukitusmokkulan sain valahtamaan muodottomaksi. Tunturi-mopedin mäntääkin hehkutin, siinä oli niin paljon pinta-alaa, että sulamispisteeseen en päässyt hukkalämmön takia (veikkaisin mutulla, että jäi vajaaksi jotain 50 - 100 astetta). Yritin karhuntaljalla eristää, mutta sehän rupesi käryämään ja piti keskeyttää koko koe. Pitäisi löytää kunnon tulenkestävää villaa tai sitten peilikammioon sijoittaa koko höskä lämpösäteilyn karkaamisen estämiseksi. Tietty kotioloissa alumiinin sulatus ja valaminen on hieman kyseenalaista, kun huomasin, että siihen sulan päälle tulee alta aikayksikön oksidikerros, joka on kovaa mutta haurasta ja sulamispiste 2600 astetta. Pitäisi tyhjiössä tai inertin kaasun suojassa sulattaa, mutta entäs se valaminen. Saas nähdä.
Onhan näitä propellipuuhia muitakin, esim. Tesla-käämiä (keinotekoisia salamoita) tulee mielenrauhan vuoksi viriteltyä ja ne ryöväävät sitäkin vähää aikaa, mikä töitten ja muuhun elämiseen käytettävän ajan jälkeen jää. Eräs hurja idea, jota olen pähkäillyt, on pelletöintikone. Nythän tulevaisuudessa puupelletit tulevat nostamaan päätänsä, tällä hetkellä ongelmana on materiaalin kuivaus sekä käytettävissä rengas- ja tasomatriisikoneiden mekaanisluonteiset ongelmat. Monesti ne kuivataan öljy/pelletöintijätepuruliekin lämmöllä ja hyötysuhde on mitä on. Ajattelin siihen soveltaa induktiolämmitys ja olen pähkäillyt tässä uudenlaista pelletöintikonetta, joka olisi yksinkertaisempi toteuttaa ja mekaaniselta hyötysuhteeltaan parempi kuin perinteiset koneet. Ideana siis tehdä värkki, jolla voi asiakkaan luona tehdä pellettejä märästä sahajauhokasasta kuitenkin siten, että hinta on katteineen kilpailukykyinen.
Varmasti propellihattuideoita on lisääkin, mutta pitää ehkä tässä lopettaa niiden kehittely ja ruveta käymään pyörän mottia läpi, että pääsisi kohta tielle