Harley-Davidson Club Finland

Tere,
katsoin haulla; vastasit aikaisemmin tällä tavalla:

''Galvanointi eli elektrolyysi on menetelmä, jossa perusaine pinnoitetaan sähkökemiallisen prosessin tuloksena. Menetelmässä pinnoitettava kappale upotetaan suolakylpyyn, johon metallinen pinnoite on liuenneena. Pinnoitettavan kappaleen, joka toimii katodina, ja kylpyyn upotettavan anodin välille synnytetään potentiaaliero. Anodi itsessään voi myös olla materiaalia, jolla pinnoitus halutaan suorittaa. Elektrolyysissä pinnoiteionit siirtyvät liuoksesta vastaanottajakappaleen pinnalle sähkövirran kuljettamina. Menetelmällä pinnoitetaan lähinnä metallisia pinnoitteita kuten sinkkiä ja kromia. ''
Kromauksen saa purettua samalla prosessilla, kun vaihtaa katodin ja anodin. Itse olen heittänyt kappaleita ruokasuolakylpyyn, kytkenyt akun plussan nikaleeseen eli se toimii luovuttavana anodina ja heittänyt astiaan rautapalikan kytkettynä miinukseen. Se kromi ja kupari hilpasee siihen palikkaan, ja nopeasti.


-Noh, uskalsin kokeilla, mutta ei oikein kyllä onnistunut.
Vettä oli tollanen kakskytä litraa ja siihen hienoa merisuolaa noin 4 desiä.
Sisempi enskakoppa kokonaan pinnan alle ja plussa kiinni. Viereen lattaraudan palanen ja siihen miinus. Sitten kaapelit akkuun ja odottelua. Rauta sihisee ja kuplii ja loppujen lopuksi vesi oli hiljalleen värjäytynyt vihertäväksi - muuten aika jännittävää puuhaa, mutta kromi on edelleen kiinni kopassa. Loppujen lopuksi uskalsin odotella noin 10 minuuttia.
-Mitä tein väärin? Mitä voisin tehdä paremmin?
-Voin vielä kokeilla laturilla ja akulla, nyt oli pelkkä akku - ehkä virta ei riittänyt?
-haittaako, jos kopassa on kiinni muita metalleja, esim. vanha laakeri?

Ei panna vielä sormea suuhun. 'Koejärjestelyt' vastaa aivan omiani ja tulos 'kuplii ja vihertää' viittaa että sähkövirta kulkee, jotain ainetta on liikkeellä ja vihreä viittaa kupariin. En ole sähkökemian asiantuntija, vaan kokeilemalla ja funtsimalla päätynyt tähän malliin, jota olen menestyksellisesti käyttänyt. Oliskohan katodin sähköpotentiaalilla merkitystä, eli teräksen sijaan kokeilis vaikka kuparia?

Mitä enemmän virtaa, sitä enemmän poretta, eli heitä vain se laturi peliin - nää on sarjassa 'kokeillaan'. Se, onko kappaleessa mukana ekstranikaleita, laakereita tms. ei vaikuta pinnoituksen poistoon.

Mulla oli samanlaiset tulokset kun JST-FXR85:llä. Annoin olla pari tuntia osan liemessä. Koitin vaihtaa napaisuuttakin mut ei sekään auttanut. Vihreetä pahannäköistä lientä sain aikaseksi ja jossain vaiheessa rautapalan pintaan ilmestui selallaista harmaata pintaa, vähän niinkuin galvanoitu olisi ollut. Sitten loppui aika kokeiluun kesken, pitää jatkaa kun ehtii.

Vielä tuosta virran suuruudesta. Kävin yksillä galvanoinnin sivuilla, ja siellä annettiin kromauksen virrantiheydeksi 0,05 - 0,25 A/cm2. Pinnoitus on hyvin hidas prosessi, eli poistossa voi antaa rutkasti enemmän virtaa. Esimerkiksi kämmenenkokoiselle palaselle (~1 dm2) vois kokeilla 100 A. Eli jos puhutaan jostain kopasta, jossa on pintaa, ja pienistä virroista, saattaa se kestää...

Kiitoksia, mul oli varmaan virta liian pieni. Muistaakseni mun laturi antaa 7 A ulos. Laitan akun väliin ja kokeilen.

Terve!
Hetihän sitä piti kokeilla tuota kromin poistoa tääläkin. Mielenkiintoista puuhaa vaikka kromi ei ihan hätäisesti lähtenytkään. Tosiaan virtaa tuntu napaavan kohtuullisesti, sillä pelkkä akkulaturi meni kyykkyyn - pitäs saada lisää amppeereita ja paljon!

Nyt ekomiestä vaan kiinnostaa että mitä se sotku on joksika suolavesi muuttu (pistin kuparilevyn siihen toiseen napaan) ja mitenkäs se kuuluu hävittää? Tuli meinaan aika tanakkaa semmosta sinilevän näköistä ainetta.
j

Mitenkäs nyt sen virran kanssa on. Jos käytät (auton)akkua virtalähteenä niin eikös prosessi silloin saa kaiken tarvitsemansa virran koska autonakuthan antaa parhaimmillaan satoja ampeereja kylmäkäynnistysvirtaa? Ei tosin kovin pitkiä aikoja...

Sähkö on aina ollut hieman mystinen alue allekirjoittaneelle kun sitä ei voi nähdä, mutta olen aina ollut siinä uskossa että ilman elektroniikkaa ei pystytä "antamaan" enempää ampeereja kuin mitä virrankuluttaja ottaa.

Kokeilkaapa puikkohitsauskonetta virtalähteenä.Osat tietysti eristettyyn astiaan esim. muoviastia.Takaan että toimii huomattavasti paremmin kuin akkuviritykset.

Jep,
Kokeilin sitten uudestaan; nyt varasin hommaan enemmän aikaa.
Samat kuviot alkuun:
parikytä litraa vettä, mutta tällä kertaa suolaa enemmän ( ehkä puoli kiloa).
sisempi enskakoppa veteen ja akku kiinni ( nyt tosin autonlaturilla vahvistettuna ).
Lattarauta miinuspuolelle ja odottelua...Kahden tunnin jälkeen vesi oli ensin värjäytynyt vihreäksi ja sitten sinapin väriseksi. Kopasta oli pieneltä alueelta miinusraudan vierestä lähtenyt sekä kromi että kupari.

Sitten muutoksia - kokeilin vaihtaa miinuspuolen metallia. Eka oli lattarauta, sitten alumiini ja lopuksi pala rosteria. Kaikilla toimii, mutta kun vaihdoin rosteriin niin alkoi kiehua koko neste, ei pelkästään raudan ympäriltä kuten aikaisemmin. Vaihdoin rosteripalan vaihteeksi altaan toiselle puolelle ja nyt kromi ja kupari poistuivat kopasta paljon nopeammin kuin lattaraudan kanssa, mutta edelleen vain suht´ pieneltä alueelta.

Jotenkin ei siis virta kulje kunnolla koko altaan alueella, enskakoppa on kuitenkin aika iso.
Noh, lopuksi sitten vielä laitoin toisen miinus-kaapelin ja raudan altaaseen. Tällä tavalla "kromin imeviä kohteita" on kaksi ja menetelmä alkoi tuottaa tulosta. Voisihan noita miinus ja plus-kaapeleita viritellä enemmänkin? Tai mitä jos on metalliallas ja osa siellä jonkun muovin päällä lillumassa?

Loppujen lopuksi aikaa oli kulunut noin kolme tuntia ja kopassa oli suurimmaksi osaksi edelleen kromia. Ongelma on oikeastaan nyt siiinä, että jos nyt jatkan hiomalla, niin kopassa on vierekkäin alueita joissa toisessa kohtaa on esillä valettu alumiini ja toisaalla edelleen kuparia / kromia. Kuparia on aika paksu kerros, joten tasoittamista kyllä on. Tiivistepinnat varsinkin näyttää aika hankalilta, kun kuopat joista kupari on poissa ovat aika syviä - miten saan suoran pinnan?

Ihan vaan ilman mitään käytännön kokemusta asiasta jos astiaan reunaan laittaa kiertämään rosterisen "pannan" joka on kappaleen ympärillä.
Tuohon "pantaan" sitten maajohto

JST-FXR85 kirjoitti:
Jotenkin ei siis virta kulje kunnolla koko altaan alueella, enskakoppa on kuitenkin aika iso.
Noh, lopuksi sitten vielä laitoin toisen miinus-kaapelin ja raudan altaaseen. Tällä tavalla "kromin imeviä kohteita" on kaksi ja menetelmä alkoi tuottaa tulosta. Voisihan noita miinus ja plus-kaapeleita viritellä enemmänkin?

Jossain amerikan rakenteluohjelmassa kun kromasivat rungon, kaveri viritteli teräslankoja ympäri runkoa ikäänkuin verkoksi ja nimenomaan varmistamaan virrankulku joka paikkaan. Varmaan toimisi myös tässä käänteisessä prosessissa?

Don Q

Kappaleet joita on tullut käsiteltyä on ollu sen verran pienempiä pinta-alaltaan kuin esim. enskakopat, joten em. ongelmia virran suhteen ei miulla ole ollut. Mutta monimutkaisempien muotojen kanssa tein sillä lailla, että leikkasin ihan peltisestä öljykanisterista astian, johon kytkin miinuksen. Jälki oli tasainen. Virran ottohan riippuu liemen johtavuudesta (suolaisuudesta tässä tapauksessa) ja anodi- sekä katodikappaleitten pinta-alasta. Kun on paljon pinta-alaa, zydeemi tarttee paljon virtaa, mutta silloin myös johtavuus eli virranottokyky kasvaa samassa suhteessa. Täytyy huolehtia, että myös se katodin ala kasvaa. Tässä mielessä peltiallas on hyvä.

Muisti palaa pätkittäin, eli vielä tuosta kromauksen teoriasta. On tärkeää, että kromattavan kappaleen KOKO alalta on sama etäisyys kromianodiin, mikä johtaa tarkkaan järjestelyyn, useisiin kromipalikoihin jne. Sama pätee toisinkin päin. Jos isolta alalta kuten enskakoppa poistetaan vaikkapa tankoon, niin kromi poistuu pieneltä alalta, josta voidaan vetää lyhin suora tankoon. Eli siis poistettavaa kappaletta vastaavan muotoinen katodikappale, jonka eri kohdilta on sama etäisyys vastaaviin kappaleen pisteisiin.