Eilen kävin viime ajelulla. Olipahan mukava ajella, eka kerta päättäjäisten jälkeen. Jostain syystä ei edes kädet puutuneet eikä isommin edes alkanut sattua mihinkään. Vasenta rannetta lukuunottamatta, sitä nyt on särkenyt muutenkin, mikä osaltaan on syynä siihen, että kilometrit jäivät pääsiäisenä aloitetusta ajokaudesta huolimatta vain 3000 een...
Mutta kyllä korpee!
No... Lupasivat huomisesta etiäppäin luntaräntääsohjoa, josko se hiukan lievittäisi eroahdistusta...
Ajohousutkin totesivat kotimatkalla, että tämä ajokausi oli sit tässä, vetoketju otti ja levis. Eipähän tullut nahkoissa sitäkään vähää lämmin...
