Harley-Davidson Club Finland

kokemuksia kovapinnoituksesta koskien venttiilikoneistoa (keinut, nokat...)??

On kokemusta. ???

Hessu kirjoitti:On kokemusta. ???

pystytkö tässä vaiheessa erottelemaan kokemusten eri puolia ja teknistä toteutusta, vai onko kaikki vielä utuista ja hämärää??

Joskus 80-luvun lopulla kunnostettiin Inkkarin keskitappi kovakromaamalla.
Alkuun näytti, että tuli paree kuin uusi, mutta muutaman tuhannen jälkeen alapää kolisi jälleen. Tapista oli kromaus irronnut "liisuina" ja heräsi epäilys, ettei kovakromikerros kestä rullalaakereiden aiheuttamaa epätasaista kuormitusta. Luultavasti kerros mankeloitui ajan kanssa irti.
Toista kertaa samaa metodia ei käytetty, vaan lähetettiin kirjeessä iso tukko rahaa amerikkaan uusia osia varten.
Tasaista painetta, kuten auton liukulaakerikaulassa, kovakromaus kyllä kestää.

Utuista ja hämärää on vain kysymys.
Mista "kovapinnoitteesta" on kysymys.
Pintakarkaisusta, nitrauksesta, kovakromauksesta, stelliitin hitsauksesta, plasmaruiskutuksesta, vai jostain muusta? Noita kaikkia mainittuja oon käyttänyt eri kohteissa.
Kohteet jotka sijaitsee venttiilikoneistossa, on ollu nokka-akseli, keinuvipujen molemmat päät, venttiilinpäät ja -varret, vippa-akselit,...
Ei tietenkään kaikkia kaikkiin. Vaan oikea menetelmä oikeaan paikkaan.
Toi Pertin esimerkki on hyvä. Itellä on samanlaisia kokemuksia kovakromauksesta nuoruudesta, kun ei vielä oikein ollu tietoa( eikä kokemusta), mitä mikin on.
Se oli vaan vaihteistonakseli. Neulat kromipintaa vasten. Ei pelannu. Syy on, että perusaine pehmeänä kromin alla pettää.

"itse hiottuja" nokka-akseleita käytettiin ( 80-90 luvulla) Boforsilla Vaasassa nitrattavana.

eli rautalangasta väännettynä:
minkätyyppinen kovapinnoitus olisi toimiva venttiilikoneiston osissa? kuka sitä tekee? mitä maksaa? kestääkö?

siis kaipailen hyviä ja huonoja kokemuksia ja infoa asiasta josta en tiedä paskaakaan. vaihtoehtona on ostaa uusia osia tai pinnoittaa kuluneita. ja vaikeutena päättää kumpiko on kannattavaa.

joskus joutuu myöntämään että liikutaan alueella josta omat tiedot ovat rajalliset, silloin kaikki tieto ja kokemus on plussaa. niin kauan kuin kyseessä ovat edes likipitäen faktat.

Laita vielä lisää sitä rautalankaa ja kerro mitä venttiilikoneiston kohteita olisi tarkoitus korjata.

Yleisesti kuitenkin saattaa olla aika kallista erikoistyötä muutamalle palikalle. Pitäisi olla pinnoitusta tekevässä laitoksessa asian harrastaja, joka tekisi "puolivirallisesti". Yksittäiset osat hinnoitellaan yleensä niin kalliiksi, ettei niitä tarvitse sarjatyön sekaan ottaa.
Jos keinuvipuja pitäisi kunnostaa, kyselisin hyviä käytettyjä, virittäjiltä niitä usein jää ylimääräiseksi.
Tuskin uudetkaan aivan mansikoita maksaa.

Riittävän monen tunnin nitraus kestää kestää rulla ja neulalaakereissa,tai ainakaan yhtään kampi tai muuta akselia ei ole hajonnut mitä olen tehnyt noin yli 20 v:n aikana,eli varmaan on hyvä venttiilikoneistoihinkin ym.Steel oy Muurame on mulle noita tehnyt eikä se kovin kallista ole kun keräävät paljon osia samaan uunitukseen.Ja mitä kauemmin on nitraus uunissa kappale sitä paksumpi nitrauksesta tulee.

Pertti on asian tossa jo selvsti sanoi. Vähän täsmällisemmin kun kysyis, vois joku jotain järkevää vastatakin. Ala on nääs sellanen, että kirjojen paksuudet on satoja sivuja. Ketä huvittaa alkaa tänne kirjottaa yleisesti erilaisista pinnoitusmenetelmistä, kun kohteesta ei oo mitään tietoa. Vieläkään!
Kuluneisuutta ei korjata pinnoittamalla jotain kovaksi, vaan kuluneisuus pitää yleensä täyttää tai tekemällä "alikokoja". Jos kyse on jostain sekaventtiilimotin osista, mitä ei kaupasta saa, korjausta kandee harkita. Mutta Rystystä eteenpäin kaikkia "venttiilikoneiston" osia saa siihen hintaan uusia, että korjaus kandee unohtaa, jos ei ite pysty tekemään. Niinkuin näyttää olevan.

Tosta nitrauksesta voi olla kyllä sitten toistakin mieltä.
Toimii varmaan riittävästi jossain volkkarin jokkismotissa, mihin koneremppa tehdään 50 kilsan välein.
Mut onhan se sellanen sutasemalla tehty halpa pinnoitusmenetelmä, millä päästään käyttämästä oikeasti hyviä ja kalliita karkenevia erikoisteräksiä. Kun haluaa oikeasti pitkäikäistä ja kovaa pintaa, homma pitää tehdä hiilletyskarkaisuteräksestä.
Nitraus on menetelmä, mikä on kehitetty valmistuksessa syntyvän kustannussäästön takia. Ei käytössä tapahtuvan pitkäikäisyyden.
Noille vanhoista hiotuille nokille sitä paljon käytetään, kun ei tiedetä mitä kamaa vanha on. Mutta ei ne kyllä sit pitkäikäisiä ookaan.
Itseasiassa noi esim. Manleyn Black Diamond venat taitaa olla mustanitrattuja. Ja ei niiden varret kestä sen kauenpaa kuin pinnoittamattomat. Mutta kovakromatut kestää...

En kyllä ikinä uskaltais tehdä HD:n keskitappia tavallisesta paskateräksestä, nitrauttaa sitä ja laittaa mottiin mikä menee käyttöön.
Mutta jos näin oot tehny ja homma pelaa, niin kyllä ihmettelen. Ja muutan kantaani nitrauksesta. Ongelma kun ei ole, etteikö pinta olis kova, vaan kun kerrosvahvuus on niin ohut ja heti sen alla pehmeää perusainetta, mikä pettää rullan viivamaisen kosketuspinnan takia. Liukulaakeri kampuroissa homma ehkä pelaakin vähän paremmin.

Hessu kirjoitti:Pertti on asian tossa jo selvsti sanoi. Vähän täsmällisemmin kun kysyis, vois joku jotain järkevää vastatakin. Ala on nääs sellanen, että kirjojen paksuudet on satoja sivuja. Ketä huvittaa alkaa tänne kirjottaa yleisesti erilaisista pinnoitusmenetelmistä, kun kohteesta ei oo mitään tietoa. Vieläkään!
Kuluneisuutta ei korjata pinnoittamalla jotain kovaksi, vaan kuluneisuus pitää yleensä täyttää tai tekemällä "alikokoja". Jos kyse on jostain sekaventtiilimotin osista, mitä ei kaupasta saa, korjausta kandee harkita. Mutta Rystystä eteenpäin kaikkia "venttiilikoneiston" osia saa siihen hintaan uusia, että korjaus kandee unohtaa, jos ei ite pysty tekemään. Niinkuin näyttää olevan.

Tosta nitrauksesta voi olla kyllä sitten toistakin mieltä.
Toimii varmaan riittävästi jossain volkkarin jokkismotissa, mihin koneremppa tehdään 50 kilsan välein.
Mut onhan se sellanen sutasemalla tehty halpa pinnoitusmenetelmä, millä päästään käyttämästä oikeasti hyviä ja kalliita karkenevia erikoisteräksiä. Kun haluaa oikeasti pitkäikäistä ja kovaa pintaa, homma pitää tehdä hiilletyskarkaisuteräksestä.
Nitraus on menetelmä, mikä on kehitetty valmistuksessa syntyvän kustannussäästön takia. Ei käytössä tapahtuvan pitkäikäisyyden.
Noille vanhoista hiotuille nokille sitä paljon käytetään, kun ei tiedetä mitä kamaa vanha on. Mutta ei ne kyllä sit pitkäikäisiä ookaan.
Itseasiassa noi esim. Manleyn Black Diamond venat taitaa olla mustanitrattuja. Ja ei niiden varret kestä sen kauenpaa kuin pinnoittamattomat. Mutta kovakromatut kestää...

En kyllä ikinä uskaltais tehdä HD:n keskitappia tavallisesta paskateräksestä, nitrauttaa sitä ja laittaa mottiin mikä menee käyttöön.
Mutta jos näin oot tehny ja homma pelaa, niin kyllä ihmettelen. Ja muutan kantaani nitrauksesta. Ongelma kun ei ole, etteikö pinta olis kova, vaan kun kerrosvahvuus on niin ohut ja heti sen alla pehmeää perusainetta, mikä pettää rullan viivamaisen kosketuspinnan takia. Liukulaakeri kampuroissa homma ehkä pelaakin vähän paremmin.

Kuten aiemmassa kirjoitin tätä nitrausta ollaan me käytetty rulla ja neulalaakereille.On ollut engelsmannin keskitappeja,isoja perämoottoreita ym ja yleensä hiottu akseli seuraavaan saatavaan neulakokoon ja sitten nitrattu.Yhtäkään liukulaakeri akselia ei olla nitrattu.

Joo, mut ne vanhat tapithan on ollu kovia jo entuudestaan, noin 1mm syvyyteen. Ja syvemmältäkin kovuus niissä laskee hiljakseen. Liekö ollu nitraus edes tarpeellista. No ei kyllä oo haittaakaan ollu. Ihan hyvä varmistus.

kiitos tiedoista! tässä vaiheessa keskustelu on jo päässyt hyvään lentoon ja on aika siirtyä tekemään ostoslistaa...

hessulle ja pertille vielä papukaijamerkit kyvystä ymmärtää painettua sanaa