Harley-Davidson Club Finland

Tänään keksi orkkisakku sanoa yya-sopimuksen irti. Akun plus-navasta irtosi se neliskanttinen "insertti", jossa kierrereikä piuhankiinnityspultille majailee. Näemmä tuokin on pitänyt tehdä erillisenä osana, vaikka en äkkiseltään hyvää syytä siihen keksi. Itse navassa tämä "insertti" on ollut ilmeisetikin juottamalla.

En viitsisi tuon takia muuten hyväkuntoista akkua vaihtaakaan, joten ehjäämisyritys on edessä. Kyselenkin, että onko kellään kokemuksia moisesta tapahtumasta? Ideoita millä materiaalilla tuon voisi juottaa takaisin, tai muuten korjata?

Jos ei joku keksi ehdottaa parempaa konstia, niin perjantaina kokeilen ihan juotostinalla laittaa sitä takaisin ja laittaa vielä päältä päin ruuvin varmistukseksi. Onhan siinä monenlaista metallia sekaisin ja vielä sähkön kera, joten jonkinlaisia sähkökemiallisia reaktioita voi syntyä. Mutta jospa tuolla selviäisi vielä tämän kesän...

PS. Nippuside pelasti matkan jatkumisen tässäkin tilanteessa

Sivulta vai päältä kiinnitys?

SIellä on se insertti (joka taitaa olla hieman kovempaa seosta?) kierteineen varmaankin siksi, että se kierre on helpompi tehdä erilliseen osaan kuin itse akkuun.
Sekä siksi, ettei sieltä itse akusta korkattaisi niitä kierteitä ylikiristämällä.
Taikka väännettäisi kiristämällä akun sisältä osia irti.

Yhden Dynan sivukiinnityksellä olleen akun olen korjannut kolvaamalla. Ja tuli ihan toimiva.
(hätäkorjaus reissussa oli puukeppi rungon ja akun piuhan väliin...)
Puhdistus ja juotospastaa pinnoille, sitten lämpöä ja tinaa...
Kolvin pitää olla hieman isompi kuin perus piuhanjuotoskolvit.

Yhteen toiseen akkuun laitoin karkeakierteisellä peltiruuvilla, sellaisella leveämmällä kannalla oleva, väliaikaisesti akun napaan suoraan. Tuo ratkaisu ei kestä kovin montaa avauskertaa.

Sivulta on kiinnitys. Taitaa olla juurikin tuommoinen:

http://www.howyoubuildit.com/RemoveBatt ... lidOut.jpg

Kiitos, Smuige. Nyt ei tarvitse enään arpoa ratkaisua, vaan kiikutan akun mukaan duunipaikalle tuotantopuolelle. Onneksi sieltä löytyy kunnon juotosvehkeet ja -aineet.

Muistelen lukeneeni jostain että helicoiliakin on korjakseen käytetty.

2009-2010 talvella korjasin yhden akun navan. Ohessa tarina, jonka kirjoitin Hymyilevän motoristin kevätpäivälehteä varten (28.5.2011 Lahdessa). Juttua ei ko. lehdessä julkaistu, joten julkaistaan nyt. En nyt jaksanut muokata sitä enää mitenkään "teknisempään" muotoon. Kuvia korjauksesta on tietysti myös, mutta ei missään palvelimella, joten en niitä tähän saa liitettyä. Ko. akulla on nyt ajettu viime kesä ja on edelleen käytössä.

Tarina pikkuisesta Sportster eli kuinka korjaat H-D:n akun navan – omalla vastuullasi

Onpa kerhossamme tyttö, joka omistaa sievän Sportster. Eräänä syksyisenä iltana, tytön pestyä pikkuisensa, ei se lähtenyt enää käyntiin. Eivät palaneet valot, eivät tuikkineet varoitusvalot. Murhe valtasi tytön mielen. Ei muistanut hän lisätä bensan sekaan stabilaattoria, vain talliin työnsi elämänsä valon. Ilman peitettä sai se talvenviettoon vaipua.
Vaan saapui auttaja kerhokaverin ja Fat Bob:n omistajan muodossa. Paljon H-DCF –foorumia lukeneena, arvasi hän pikkuista Sportster vaivaavan vian alkulähteen. Hellästi satulan hän irrotti ja katseensa akun tienoille tarkensi. Toinen elämää ylläpitävistä johdoista siellä oli löysällä. Miinusnavan kaapelia kiristämällä alkoi taas pikkuisen valot tuikkia ja kevyesti tärähti moottori pamppailemaan.
Vaan pikkuinen Sportster tuntui yhä murheelliselta, ei ollut kaikki kunnossa. Lisätutkimukset paljastivat, että akun miinusnapa oli saanut pysyviä vaurioita. Sulanutta lyijyä oli valunut pitkin akun kylkeä ja muodostanut pienen kyynellammikon akkutelineelle. Vakavista vammoistaan huolimatta oli Sportster urhoollisesti tuonut emäntänsä kerhotallille, pihalle väsähtäen, joten virisi ajatus, josko akun navan voisi jollain tavalla korjata, eikä vaan laittaa tunteettomasti uutta akkua, kuin mihin tahansa motskariin.
VMPK Päijät-Hämeen vanhoja herroja haastattelemalla alkoi usko vahvistua, pikkuinen Sportster olisi sittenkin pelastettavissa ilman rankkaa elinsiirtoa.
Alkoi ankara harjoittelu onnistuneen toimenpiteen varmistamiseksi. Moni jo manan majoille mennyt akkuvanhus sai luovuttaa napansa, joista sitten lyijy sulatettiin ja kokeilu alkoi. Kuumaa piti olla, lyijy yhtyi toiseen vain jos molemmat olivat sulassa tilassa, muuten tuli lopputuloksesta jotenkin haurasta. Kolvaaminen piti unohtaa, liekistä löytyi vaadittava lämpö. Pieni kynän muotoinen kaasujuotin tuntui parhaalta.
Lyijy tuntui siinä mielessä mukavalta aineelta, että se ei sulana ollessaan valunut mihinkään, vaan pyrki elohopean tavoin pallomaiseen muotoon, ehkä kylmällä juotosalustalla oli osansa asiassa.
VMPK Päijät-Hämeen osaajien neuvojen mukaan akun navan ympäristö suojattiin kulmaraudoilla, joilla estettiin lämmön säteily akun muoviosiin ja ohuesta alumiinipellistä taittelemalla syntyi oiva muotti akun navalle muotoa antamaan.
Neuvoista ehkä tärkein oli pitää akkua 3…4 viikkoa levossa, purkamatta ja lataamatta sitä millään lailla. Näin räjähdysherkän kaasun muodostuminen olisi olematonta. Ja puhtaus, korjattavan akun napa oli puhdistettava tarkoin juuri ennen korjaamista sekä puhtaan uuden lyijyn käyttö. Puhdistus suoritettiin puukolla rapsuttamalla ja puhdasta lyijyä haettiin paikallisesta akkuliikkeestä.
Korjausta helpotti se, että H-D:n alkuperäinen akku on AGM-akku, eli happo on imeytettynä lasikuitumattoon, eikä siis ole nestemäisessä muodossa. Näin ollen akkua voi hyvin kallistella korjaustyön eri vaiheissa.
Sitten vaan navan tynkä sulaan tilaan ja uutta lyijyä syöttämään sekaan. Kahden muotin jälkeen rikkinäisen akunnavan tilalla oli epämääräisen näköinen möykky lyijyä. Joku totesikin, että näyttää ihan itsetehdyltä.
Onneksi lyijy on helposti työstettävissä viilalla. Vaikeinta oli saada akkukaapelin ja navan välinen pinta tasaiseksi ja kohtisuoraksi kiinnitysruuviin nähden. Pitkä ruuvi akseliksi, holkin päähän liimattu hiekkapaperinpala ja sillä pyörittämällä liitinpinnan viimeistelyyn. Suora tuli.
Uuden akunnavan pinta ulottuu nyt hieman akun kylkeä ulommas, jolloin liitin nojaa lyijyyn koko pinta-alaltaan, eikä osittain akun kylkeen kuten alunperin.
Ennen ensiesiintymistään, korjattu akunnapa vielä hiottiin hienolla hiomapaperilla ja kiillotettiin rätillä. Eipä enää moitittu itsetehdyn näköiseksi.
Nyt on pikkuinen Sportster emäntänsä iloksi jytisyttänyt asfalttia koko suven 2010, omistajan silmien tuikkiessa kilvan Sportster kanssa.
Jos kenkään samaan ryhtyy, niin tehköön sen omalla vastuullaan, akut räjähtää helposti.