Ensin tein sopiva kiinnitysraudan 3 mm latasta, ja lukituspalikkaa varten liimasin uretaaniliimalla päällekkäin kaksi 5 mm muovilevyn palaa. Noiden hahlojen välin mittasin pyörästä, ja tein 5 mm terällä alkureiät. Sen jälkeen 16 mm terällä suuremmaksi ja rautasahalla reunaan asti auki. Lukkopalaan sama juttu, sekä ensimmäinen laukun kiinnitysreikä ja kohdistusreikä lukkopalaan.
Tässä palat sovitettuna päällekkäin ja tässä kohtaa testasin, että myös pyörässä ovat linjassa (ei kuvaa).
Tämän jälkeen avarsin reiän 8 milliin, koska puolituumainen avain sopii mukavasti 13 mm kantaan, joten useimmiten on sopiva avain aina matkassa. Lukkopalan reikä suurennettiin 9,5 milliin ja puristin ruuvipenkissä siihen kiinni lyöntimutterin.
Sportsterissa ei ole ollut kuin oikean puolen laukku käytössä, joten lähdin vasemman puolen laukusta jalostamaan uutta versiota. Irrotin kaikki remmit ja samasta muovilevystä mitä käytin lukkopalaan tein sisälle vahvikkeen, ja sen laitoin pop-niiteillä kiinni. Lisäksi porasin lattaan toisen kiinnitysreiän ja laukkuun vastaavat reiät.
Pikakiinnityksen takia laukkua piti saada vähän ulos latasta ja miljoonalaatikosta löytyi kromatut lampun väliholkit, jotka jäivät yli muuta projektista.
Tässä rauta paikallaan ja etummainen kiinnike pultattuna paikalleen. Takimmaista ei kiinnitetä vielä, vaan vasta kun laukku lukitaan paikalleen.
Sitten pääsin laittamaan laukun paikalleen ja testaamaan. Lukkopalikka työnnetään ylhäältä ja käännetään vaakatasoon, jonka jälkeen takimmainen pultti kiristetään paikalleen. Ei ihan niin pikakiinnitys kuin tehtaan salvalla, mutta joka tapauksessa alle minuutissa saa irti, eikä pyörään jää mitään ylimääräisiä osia näkyville.
Tässä vielä lopputulos pyörässä paikallaan. Minulla on iso Lejonkulanin sivulaukku, ja sen tukirissa olisi ottanut kiinni isommassa joustossa, joten joudun taivuttamaan laukun taustaa vähän ulospäin. Kuumailmapuhaltimella lämmitin muovia ja hyvin asettui tarvittavaan kulmaan. Taivutus ei juuri erotu, kuvassa eikä luonnossa.
Kuvissa rautaa ei ole vielä maalattu, mutta tulee siihen väri pintaan kunhan ehdin.
Ainoa isompi työkalu projektissa oli pylväsporakone, mutta sekään ei ole välttämätön. Sellainen kun tallissa on, niin tietenkin tuli käytettyä. Muuten ihan käsityökaluilla pärjäsi.
Kiinnitys on etupäästä pikkuisen väljä, kun tehtaan tuoteissa raudan paksuus on 1/8 tuumaa (3,2 mm). Vastaavasti takaosasta se on tiukka puolituumaiseen hahloon, joten pysyy helisemättä paikallaan.
